Työmotivaatioprofiilit terveydenhuollon ammattilaisilla : yhteydet työtyytyväisyyteen ja työyhteisökäyttäytymiseen
Smolander, Taru (2017)
2017
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202618
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710202618
Tiivistelmä
Työmotivaatiotutkimus on perinteisesti keskittynyt syrjäyttämisilmiön tarkasteluun, eli selvittämään sitä, vähentävätkö ulkoiset kannustimet (ns. kontrolloitu motivaatio) sisäsyntyistä (ns. autonomista) motivaatiota. Suurimmassa osassa aiempia motivaatiotutkimuksia lähestymistapa on ollut muuttujakeskeinen. Kyseinen lähestymistapa ei kuitenkaan ota huomioon sitä mahdollisuutta, että eri motivaatiolajit (kontrolloitu ja autonominen) voivat esiintyä samanaikaisesti. Tässä tutkimuksessa autonomista motivaatiota mitattiin julkisen palvelun motivaation ydinulottuvuudella uhrautuvuudella ja kontolloitua motivaatiota korkean palkan arvostuksella. Tutkimus edustaa uuden sukupolven motivaatiotutkimusta, jossa henkilökeskeistä lähestymistapaa hyödyntäen huomioitiin eri motivaatiolajien samanaikainen esiintyminen.
Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, millaisia autonomisen (uhrautuvuus) ja kontrolloidun (korkean palkan arvostus) motivaation osatekijöistä koostuvia motivaatioprofiiliryhmiä suomalaisten terveydenhuollon ammattilaisten keskuudesta löytyy. Lisäksi tutkittiin näiden motivaatioprofiilien yhteyksiä työtyytyväisyyteen ja työyhteisökäyttäytymiseen ennen ja jälkeen moraalisen stressin kokemuksen (ns. kokemus mahdollisuudesta toimia työssään ammattietiikkansa mukaisesti) kontrolloinnin.
Tutkimus pohjautui Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen -tutkimushankkeessa vuonna 2014 kerättyyn poikkileikkausaineistoon. Aineisto koostui Lääkäriliiton (n = 604), Tehyn (n = 1618) ja SuPerin (n = 1834) satunnaisesti valituista jäsenistä.
Klusterianalyysin tulokset osoittivat, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudesta löytyi viisi motivaatioprofiiliryhmää: pääosin autonominen -ryhmä, pääosin kontrolloitu -ryhmä sekä korkean, keskitason ja matalan yhdistelmätyypin (autonominen ja kontrolloitu motivaatio) ryhmät. Varianssianalyysi osoitti, että työtyytyväisyyden ja työyhteisökäyttäytymisen kannalta edullisinta oli motivaation rakentuminen korkean autonomisen motivaation tai sekä korkean autonomisen että korkean kontrolloidun motivaation varaan. Ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä ja työyhteisökäyttäytymisessä pysyivät samoina myös sen jälkeen, kun moraalisen stressin kokemus oli kontrolloitu kovarianssianalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset haastavat Itseohjautuvuusteorian (Deci & Ryan, 1985) käsityksen jokotai-tyyppisestä motivaatiosta sekä kontrolloidun motivaation autonomista motivaatiota syrjäyttävästä vaikutuksesta. Tutkimus myös antaa lisäperusteita sille, että motivaatiotutkimuksen tulisi jatkossa huomioida kokonaismotivaation rakentuminen ja hyödyntää henkilökeskeistä lähestymistapaa muuttujakeskeisen lähestymistavan ohella.
Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, millaisia autonomisen (uhrautuvuus) ja kontrolloidun (korkean palkan arvostus) motivaation osatekijöistä koostuvia motivaatioprofiiliryhmiä suomalaisten terveydenhuollon ammattilaisten keskuudesta löytyy. Lisäksi tutkittiin näiden motivaatioprofiilien yhteyksiä työtyytyväisyyteen ja työyhteisökäyttäytymiseen ennen ja jälkeen moraalisen stressin kokemuksen (ns. kokemus mahdollisuudesta toimia työssään ammattietiikkansa mukaisesti) kontrolloinnin.
Tutkimus pohjautui Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio ja sen yhteydet työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen -tutkimushankkeessa vuonna 2014 kerättyyn poikkileikkausaineistoon. Aineisto koostui Lääkäriliiton (n = 604), Tehyn (n = 1618) ja SuPerin (n = 1834) satunnaisesti valituista jäsenistä.
Klusterianalyysin tulokset osoittivat, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudesta löytyi viisi motivaatioprofiiliryhmää: pääosin autonominen -ryhmä, pääosin kontrolloitu -ryhmä sekä korkean, keskitason ja matalan yhdistelmätyypin (autonominen ja kontrolloitu motivaatio) ryhmät. Varianssianalyysi osoitti, että työtyytyväisyyden ja työyhteisökäyttäytymisen kannalta edullisinta oli motivaation rakentuminen korkean autonomisen motivaation tai sekä korkean autonomisen että korkean kontrolloidun motivaation varaan. Ryhmien väliset erot työtyytyväisyydessä ja työyhteisökäyttäytymisessä pysyivät samoina myös sen jälkeen, kun moraalisen stressin kokemus oli kontrolloitu kovarianssianalyysin keinoin.
Tutkimuksen tulokset haastavat Itseohjautuvuusteorian (Deci & Ryan, 1985) käsityksen jokotai-tyyppisestä motivaatiosta sekä kontrolloidun motivaation autonomista motivaatiota syrjäyttävästä vaikutuksesta. Tutkimus myös antaa lisäperusteita sille, että motivaatiotutkimuksen tulisi jatkossa huomioida kokonaismotivaation rakentuminen ja hyödyntää henkilökeskeistä lähestymistapaa muuttujakeskeisen lähestymistavan ohella.