Alexithymia and Chronic Pain : Reflections of early maltreatment in chronic pain patients with a special focus on alexithymia with depression and early maladaptive schemas
Saariaho, Anita (2017)
Tampere University Press
2017
Terveystiede - Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0553-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0553-6
Tiivistelmä
Krooninen kipu on monimutkainen biopsykososiaalinen ilmiö, joka aiheuttaa kärsimystä lukemattomille ihmisille ja kuormittaa merkittävästi terveydenhuoltoa. Aleksitymia tarkoittaa ongelmia tunteiden tunnistamisessa ja kuvailemisessa, ulkoisesti ohjautuvaa ajattelumallia ja rajoittunutta mielikuvitusta. Varhaiset haitalliset mallit ovat sisäistettyjä tulkinnallisia kaavoja, jotka ovat kehittyneet vasteena haitallisille lapsuuden kokemuksille. Masennus liittyy usein krooniseen kipuun mutta myös aleksitymiaan ja varhaisiin haitallisiin malleihin. Krooninen kipu, aleksitymia, varhaiset haitalliset mallit (tunnelukot) ja masennus ovat yhteydessä varhaisiin traumaattisiin kokemuksiin.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen välisiä suhteita ja vaikutuksia kroonisilla kipupotilailla poikittaisessa ja pitkittäisessä tutkimusasetelmassa ja täten epäsuorasti arvioida lapsuudenaikaisten traumaattisten kokemusten vaikutusta krooniseen kipuun. Varhaisia haitallisia malleja ei ole tutkittu aleksitymisilla kroonisilla kipupotilailla ja pitkittäistutkimukset aleksitymiasta kroonisessa kivussa ovat harvinaisia.
Tutkimukseen rekrytoitiin kuuden kipupoliklinikan peräkkäiset ensikävijät vuosina 2004–2005. Ensimmäinen seurantatutkimus kerättiin vuosi alkuperäisotoksen jälkeen ja toinen seurantatutkimus tehtiin kahdeksan vuotta ensimmäisen aineiston keruun jälkeen. Tutkimusmateriaali kerättiin lomaketutkimuksena. Potilaat vastasivat kyselylomakkeeseen, joka sisälsi strukturoidut kyselyt kivun voimakkuudesta, kivun aiheuttamasta haitasta, aleksitymiasta, depressiosta ja varhaisista haitallisista malleista. Seurantakyselyssä kartoitettiin myös saadut hoitointerventiot.
Joka viides kipupotilas voitiin määritellä aleksitymiseksi. Aleksitymiset potilaat raportoivat enemmän kivun aiheuttamaa haittaa, kipua ja masennusta sekä alkutilanteessa että seurannoissa. Masennus toimi välittäjänä aleksitymian ja kivun aiheuttaman haitan välillä sekä poikittaisessa että pitkittäisessä asetelmassa. Aleksitymia ja masennus korreloivat merkittävästi useimpien varhaisten haitallisten mallien kanssa siten, että aleksitymisilla, masentuneilla potilailla oli korkeimmat arvot. Melkein kaikki aleksitymiset potilaat olivat masentuneita. Aleksitymian ja masennuksen välinen suhde pysyi korkeana ja jopa kasvoi koko seuranta-ajan.
Kahdeksan vuoden seurannassa aleksitymia ja varhaiset haitalliset mallit osoittivat pysyvyyttä.
Mikään hoitomenetelmistä ei osoittanut paremmuutta kivun voimakkuuden tai sen aiheuttaman haitan lieventymisessä. Huono hoitovaste oli yhteydessä perustason kivun voimakkuuteen ja kivun aiheuttamaan haittaan mutta myös aleksitymiaan ja masennukseen. Aleksitymiaan ja masennukseen liittyi myös suurempi opioidien kulutus. Seuranta-aikana kävi ilmi selkeä polarisaatio; ei-aleksitymiset toipuivat paremmin kuin aleksitymiset potilaat, joista suurin osa jäi masentuneeksi ja kipeäksi. Hoitovaste oli miehillä naisia huonompi.
Tutkimus toi esille psykologisten tekijöiden merkittävän yhteyden kipusairauden kulkuun ja siitä toipumiseen. Aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen yhteisvaikutus näkyi hankalana ja hoidolle huonosti reagoivana kiputilana, joka todennäköisesti heijasteli kipuoireiden peittämää emotionaalista dysregulaatiota ja psykosomaattisia ongelmia sekä niiden lisäksi lapsuuden haitallisia kokemuksia yhteisenä altistavana taustatekijänä. Aleksitymiaan, masennukseen ja varhaisiin haitallisiin malleihin liittyvät hankalat toimintamallit ylläpitävät ja pahentavat kipuongelmia. Opioidien käyttö aleksitymian ja masennuksen yhteydessä voi olla merkki psyykkisistä ongelmista ja lääkkeiden käytöstä turruttamaan emotionaalista pahoinvointia.
Aleksitymian, masennuksen ja varhaisten haitallisten mallien tutkiminen kroonisilla kipupotilailla auttaa tunnistamaan ne potilaat, joilla on huono ennuste. Tällöin kullekin kipupotilaalle voidaan valita biopsykososiaalisen tilanteen mukaisia, yksilöllisesti suunniteltuja hoitokeinoja.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen välisiä suhteita ja vaikutuksia kroonisilla kipupotilailla poikittaisessa ja pitkittäisessä tutkimusasetelmassa ja täten epäsuorasti arvioida lapsuudenaikaisten traumaattisten kokemusten vaikutusta krooniseen kipuun. Varhaisia haitallisia malleja ei ole tutkittu aleksitymisilla kroonisilla kipupotilailla ja pitkittäistutkimukset aleksitymiasta kroonisessa kivussa ovat harvinaisia.
Tutkimukseen rekrytoitiin kuuden kipupoliklinikan peräkkäiset ensikävijät vuosina 2004–2005. Ensimmäinen seurantatutkimus kerättiin vuosi alkuperäisotoksen jälkeen ja toinen seurantatutkimus tehtiin kahdeksan vuotta ensimmäisen aineiston keruun jälkeen. Tutkimusmateriaali kerättiin lomaketutkimuksena. Potilaat vastasivat kyselylomakkeeseen, joka sisälsi strukturoidut kyselyt kivun voimakkuudesta, kivun aiheuttamasta haitasta, aleksitymiasta, depressiosta ja varhaisista haitallisista malleista. Seurantakyselyssä kartoitettiin myös saadut hoitointerventiot.
Joka viides kipupotilas voitiin määritellä aleksitymiseksi. Aleksitymiset potilaat raportoivat enemmän kivun aiheuttamaa haittaa, kipua ja masennusta sekä alkutilanteessa että seurannoissa. Masennus toimi välittäjänä aleksitymian ja kivun aiheuttaman haitan välillä sekä poikittaisessa että pitkittäisessä asetelmassa. Aleksitymia ja masennus korreloivat merkittävästi useimpien varhaisten haitallisten mallien kanssa siten, että aleksitymisilla, masentuneilla potilailla oli korkeimmat arvot. Melkein kaikki aleksitymiset potilaat olivat masentuneita. Aleksitymian ja masennuksen välinen suhde pysyi korkeana ja jopa kasvoi koko seuranta-ajan.
Kahdeksan vuoden seurannassa aleksitymia ja varhaiset haitalliset mallit osoittivat pysyvyyttä.
Mikään hoitomenetelmistä ei osoittanut paremmuutta kivun voimakkuuden tai sen aiheuttaman haitan lieventymisessä. Huono hoitovaste oli yhteydessä perustason kivun voimakkuuteen ja kivun aiheuttamaan haittaan mutta myös aleksitymiaan ja masennukseen. Aleksitymiaan ja masennukseen liittyi myös suurempi opioidien kulutus. Seuranta-aikana kävi ilmi selkeä polarisaatio; ei-aleksitymiset toipuivat paremmin kuin aleksitymiset potilaat, joista suurin osa jäi masentuneeksi ja kipeäksi. Hoitovaste oli miehillä naisia huonompi.
Tutkimus toi esille psykologisten tekijöiden merkittävän yhteyden kipusairauden kulkuun ja siitä toipumiseen. Aleksitymian, varhaisten haitallisten mallien ja masennuksen yhteisvaikutus näkyi hankalana ja hoidolle huonosti reagoivana kiputilana, joka todennäköisesti heijasteli kipuoireiden peittämää emotionaalista dysregulaatiota ja psykosomaattisia ongelmia sekä niiden lisäksi lapsuuden haitallisia kokemuksia yhteisenä altistavana taustatekijänä. Aleksitymiaan, masennukseen ja varhaisiin haitallisiin malleihin liittyvät hankalat toimintamallit ylläpitävät ja pahentavat kipuongelmia. Opioidien käyttö aleksitymian ja masennuksen yhteydessä voi olla merkki psyykkisistä ongelmista ja lääkkeiden käytöstä turruttamaan emotionaalista pahoinvointia.
Aleksitymian, masennuksen ja varhaisten haitallisten mallien tutkiminen kroonisilla kipupotilailla auttaa tunnistamaan ne potilaat, joilla on huono ennuste. Tällöin kullekin kipupotilaalle voidaan valita biopsykososiaalisen tilanteen mukaisia, yksilöllisesti suunniteltuja hoitokeinoja.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4859]