Towards Modeling the Human Brain : Human Pluripotent Stem Cell Derived 3D Neural Cultures
Joki, Tiina (2017)
Joki, Tiina
Tampere University Press
2017
Solu- ja kudosteknologia - Cell and Tissue Technology
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0530-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0530-7
Tiivistelmä
Johdanto: Kudosteknologia on monitieteellinen tutkimusala, jonka pitkän linjan tavoitteena on tuottaa uusia hoitomuotoja sairauksien hoitoon. Kudosteknologiassa yhdistetään biologiaa insinööritieteisiin ja pyritään laboratorio-oloissa luomaan keinotekoisia kudoksenomaisia viljelmiä, joissa soluja kasvatetaan biomateriaali-tukirakenteessa. Tämä väitöskirja keskittyy ihmisen keskushermoston kudosteknologisiin sovelluksiin. Keskushermosto, kuten muutkin kudokset, koostuu solujen lisäksi soluväliaineesta. Keskushermoston soluväliaine on erittäin pehmeä, mutta elastinen rakenne, joka koostuu nanokokoisista säikeistä. Biomateriaalit, joita käytetään viljelmän tukena voivat jäljitellä kohdekudoksen ominaisuuksia tai toimia mekaanisena tukena solujen kasvulle. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli luoda 3D-ympäristö, jota voidaan käyttää solumallin pohjana.
Materiaalit ja menetelmät: Tässä väitöskirjatyössä käytettiin ihmisen erittäin monikykyisistä kantasoluista erilaistettuja hermosoluja. 3D-soluviljelyn tukirakenteina käytettiin joko synteettistä PuraMatrix®-hydrogeeliä tai gellan gum -polysakkaridipohjaista hydrogeeliä. Solujen vastetta hydrogeeleihin tutkittiin kolmella erilaisella tutkimusasetelmalla: 1) viljelemällä soluja hydrogeelin alla, jolloin hydrogeeli geeliytettiin suoraan soluviljelmän päälle, 2) viljelemällä soluja esigeeliytetyn hydrogeelipinnan päällä tai 3) viljelemällä soluja sekoitettuna hydrogeeliin. Hydrogeelien lisäksi kolmiulotteisia hermoverkkoja kasvatettiin käyttämällä tukimateriaalina sylinterimäisiä polymeerikomposiitti mikrorakenteita – mikrotorneja. Solujen kasvua tarkasteltiin fluoresoivien leimojen avulla. Tässä väitöskirjatyössä on käytetty sekä yleisiä kaikkiin soluihin sitoutuvia leimoja että vasta-ainetunnistuksen avulla vain kohdeproteiiniinsa sitoutuvia leimoja. Lisäksi hermosoluviljelmien sähköistä aktiivisuutta tutkittiin mikroelektrodihilaan (microelectrode array, MEA) perustuvalla menetelmällä.
Tulokset: Eläviin soluihin sitoutuvat fluoresoivat merkkiaineet osoittautuivat hyväksi tutkimusmenetelmäksi. Menetelmän avulla nähtiin, että kahdesta eri viljelmästä peräisin olevat hermosolut pystyivät muodostamaan yhtenäisen hermoverkon, kun ne yhdistettiin samaan viljelmään. Tämän löydöksen soveltaminen jatkossa voi auttaa tutkimuksissa, joissa pyritään selvittämään solusiirrehoidoissa tarvittavaa hermoverkkojen yhteensulautumista.
PuraMatrix®¬-hydrogeelin sisällä viljellyt hermosolut kypsyivät muodoltaan monimuotoisiksi sekä niiden sähköinen signalointi oli hermosoluille tyypillistä. Löydösten valossa PuraMatrix® materiaalina vaikuttaa soveltuvan hyvin hermosolujen viljelyalustaksi. Hermosoluille parhaimmat geelipitoisuudet muodostivat hyvin löyhän geelin, minkä johdosta näytteiden valmistus ja käsittely oli haastavaa. Tämä seikka huonontaa PuraMatrix®-hydrogeelin käytettävyyttä hermokudosmallin tukimateriaalina, vaikka muutoin tulokset ovat erittäin lupaavia.
Gellan gum -pohjaisia geelejä apuna käyttäen tutkittiin tukimateriaalin jäykkyyden vaikutusta hermosolujen kasvuun ja yritettiin kartoittaa soluviljelyssä käytettävälle tukimateriaalin ihanteellisia ominaisuuksia. Jäykkyydeltään aivoja vastaava materiaali ei kuitenkaan osoittautunut solukokeissa parhaimmaksi. Tämän perusteella todettiin, että jäykkyyden lisäksi monet muut materiaalin ominaisuudet vaikuttavat solujen kasvuun. Parhaat tulokset saatiin gellan gum -hydrogeelillä, johon oli sekoitettu soluväliaineen proteiinia, laminiinia, lisäämään materiaalin bioaktiivisuutta.
Hydrogeelien lisäksi sylinterimäiset polymeerikomposiittimikrotornit osoittautuivat erinomaisiksi alustoiksi pienten kolmiulotteisten hermoverkkojen viljelemiseen. Hermoverkkojen muodostuminen mikrotornien ympärille tapahtui toistettavasti ja hermoverkot noudattelivat mikrotornin rakennetta. Tämä työ tukee ajatusta, jonka mukaan kovista materiaaleista valmistettu tukirakenne on hyvä vaihtoehto laboratoriomallin pohjaksi.
Johtopäätökset: Väitöskirjatyön pohjalta voidaan todeta, että ihmisen hermosoluille ihanteellisen tukimateriaalin mekaanisten tai kemiallisten ominaisuuksien kartoittaminen ei ole yksioikoista. Monet tutkimukset keskittyvät tuottamaan monikäyttöisiä materiaaleja keskushermoston sovelluksiin. Tämä on haastavaa, sillä erilaisiin koeasetelmiin tarvitaan hyvin erilaisia ominaisuuksia. Tämän työn pohjalta herääkin kysymys siitä, olisiko parempi keskittyä materiaalin yleisen optimoinnin sijasta optimoimaan sen käyttöä soluviljelyalustana valikoiduissa sovelluksissa. Tämä tarkoittaisi materiaalin valitsemista tutkimuskysymyksen mukaan niin, että materiaalin ominaisuudet tukevat parhaalla mahdollisella tavalla tutkimuksen kohteena olevan ilmiön havaitsemista.
Materiaalit ja menetelmät: Tässä väitöskirjatyössä käytettiin ihmisen erittäin monikykyisistä kantasoluista erilaistettuja hermosoluja. 3D-soluviljelyn tukirakenteina käytettiin joko synteettistä PuraMatrix®-hydrogeeliä tai gellan gum -polysakkaridipohjaista hydrogeeliä. Solujen vastetta hydrogeeleihin tutkittiin kolmella erilaisella tutkimusasetelmalla: 1) viljelemällä soluja hydrogeelin alla, jolloin hydrogeeli geeliytettiin suoraan soluviljelmän päälle, 2) viljelemällä soluja esigeeliytetyn hydrogeelipinnan päällä tai 3) viljelemällä soluja sekoitettuna hydrogeeliin. Hydrogeelien lisäksi kolmiulotteisia hermoverkkoja kasvatettiin käyttämällä tukimateriaalina sylinterimäisiä polymeerikomposiitti mikrorakenteita – mikrotorneja. Solujen kasvua tarkasteltiin fluoresoivien leimojen avulla. Tässä väitöskirjatyössä on käytetty sekä yleisiä kaikkiin soluihin sitoutuvia leimoja että vasta-ainetunnistuksen avulla vain kohdeproteiiniinsa sitoutuvia leimoja. Lisäksi hermosoluviljelmien sähköistä aktiivisuutta tutkittiin mikroelektrodihilaan (microelectrode array, MEA) perustuvalla menetelmällä.
Tulokset: Eläviin soluihin sitoutuvat fluoresoivat merkkiaineet osoittautuivat hyväksi tutkimusmenetelmäksi. Menetelmän avulla nähtiin, että kahdesta eri viljelmästä peräisin olevat hermosolut pystyivät muodostamaan yhtenäisen hermoverkon, kun ne yhdistettiin samaan viljelmään. Tämän löydöksen soveltaminen jatkossa voi auttaa tutkimuksissa, joissa pyritään selvittämään solusiirrehoidoissa tarvittavaa hermoverkkojen yhteensulautumista.
PuraMatrix®¬-hydrogeelin sisällä viljellyt hermosolut kypsyivät muodoltaan monimuotoisiksi sekä niiden sähköinen signalointi oli hermosoluille tyypillistä. Löydösten valossa PuraMatrix® materiaalina vaikuttaa soveltuvan hyvin hermosolujen viljelyalustaksi. Hermosoluille parhaimmat geelipitoisuudet muodostivat hyvin löyhän geelin, minkä johdosta näytteiden valmistus ja käsittely oli haastavaa. Tämä seikka huonontaa PuraMatrix®-hydrogeelin käytettävyyttä hermokudosmallin tukimateriaalina, vaikka muutoin tulokset ovat erittäin lupaavia.
Gellan gum -pohjaisia geelejä apuna käyttäen tutkittiin tukimateriaalin jäykkyyden vaikutusta hermosolujen kasvuun ja yritettiin kartoittaa soluviljelyssä käytettävälle tukimateriaalin ihanteellisia ominaisuuksia. Jäykkyydeltään aivoja vastaava materiaali ei kuitenkaan osoittautunut solukokeissa parhaimmaksi. Tämän perusteella todettiin, että jäykkyyden lisäksi monet muut materiaalin ominaisuudet vaikuttavat solujen kasvuun. Parhaat tulokset saatiin gellan gum -hydrogeelillä, johon oli sekoitettu soluväliaineen proteiinia, laminiinia, lisäämään materiaalin bioaktiivisuutta.
Hydrogeelien lisäksi sylinterimäiset polymeerikomposiittimikrotornit osoittautuivat erinomaisiksi alustoiksi pienten kolmiulotteisten hermoverkkojen viljelemiseen. Hermoverkkojen muodostuminen mikrotornien ympärille tapahtui toistettavasti ja hermoverkot noudattelivat mikrotornin rakennetta. Tämä työ tukee ajatusta, jonka mukaan kovista materiaaleista valmistettu tukirakenne on hyvä vaihtoehto laboratoriomallin pohjaksi.
Johtopäätökset: Väitöskirjatyön pohjalta voidaan todeta, että ihmisen hermosoluille ihanteellisen tukimateriaalin mekaanisten tai kemiallisten ominaisuuksien kartoittaminen ei ole yksioikoista. Monet tutkimukset keskittyvät tuottamaan monikäyttöisiä materiaaleja keskushermoston sovelluksiin. Tämä on haastavaa, sillä erilaisiin koeasetelmiin tarvitaan hyvin erilaisia ominaisuuksia. Tämän työn pohjalta herääkin kysymys siitä, olisiko parempi keskittyä materiaalin yleisen optimoinnin sijasta optimoimaan sen käyttöä soluviljelyalustana valikoiduissa sovelluksissa. Tämä tarkoittaisi materiaalin valitsemista tutkimuskysymyksen mukaan niin, että materiaalin ominaisuudet tukevat parhaalla mahdollisella tavalla tutkimuksen kohteena olevan ilmiön havaitsemista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4981]