Lasten unihäiriöt ja kortisoli

Abstract

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää unihäiriöiden (kuorsaaminen ja yöheräily) yhteyttä päiväaikaisiin kortisolitasoihin sekä kortisolivasteeseen stressireaktion jälkeen kaksivuotiailla lapsilla. Hypoteesinamme oli, että huonosti nukkuvilla lapsilla päiväaikaiset kortisolitasot olisivat korkeammat ja stressireaktion jälkeinen kortisolivaste voimakkaampi kuin paremmin nukkuvilla ikätovereillaan.

Aineisto on kerätty Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella pitkittäistutkimus CHILD-SLEEP -hanketta varten. Aineiston lapset ovat syntyneet TAYS:ssa 1.4.2011-18.2.2013 ja muodostavat kohortin 1678 perheen perusjoukon. Perusjoukon lapset osallistuivat seurantakyselyyn 3kk:n, 8kk:n ja 24kk:n iässä. Perusjoukosta ja siitä erikseen muodostetusta uniohjantaryhmästä kerättiin kyselylomakkeella kahdeksan kuukauden iässä unihäiriöiset (kuorsaajat perusjoukosta ja yöheräilijät uniohjantaryhmästä) ja heille ikä- ja sukupuolivakioidut verrokit (kuorsaajaverrokit perusjoukosta ja yöheräilijäverrokit uniohjantaryhmästä). Kortisolin vuorokausieritysnäytteet saatiin 21 yöheräilijältä sekä 24 yöheräilijäverrokilta sekä seitsemältä kuorsaajalta ja viideltä kuorsaajaverrokilta. Stressivasteen näytteet saatiin 34 yöheräilijältä ja 35 yöheräilijäverrokilta sekä 25 kuorsaajalta ja 15 kuorsaajaverrokilta.

Lasten syljen päiväaikaisia kortisolinäytteitä sekä näytteitä ennen ja jälkeen stressireaktiota verrattiin unihäiriöisten ja heidän verrokkiensa kesken epäparametrisella Mann-Whitneyn U -testillä. Tutkimuksessamme ei tullut esiin tilastollisesti merkitsevää eroa unihäiriöisten ja hyvin nukkuvien lasten kortisoliarvojen välillä minään hetkenä päivän aikana eikä stressireaktion jälkeen (kaikki p > 0,35). Tuloksissamme on kuitenkin nähtävissä aikaisempia havaintoja mukailevia trendejä. Mahdollisesti oman aineistomme pieni tutkittavien määrä on vaikuttanut siihen, että tilastolliset merkitsevyydet jäivät saavuttamatta.