"I'm not here to be average." : fitness-blogien retoriset roolit
Hilden, Katja (2017)
2017
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710092568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710092568
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kuuden fitnessblogi-kirjoittajan blogitallenteita retorisia rooleja synnyttävänä aineistona. Retoriikalla tutkimuksessa tarkoitetaan niitä valikoituja puhumisen tapoja, joilla kirjoittajat rakentavat joko tietoisesti tai tiedostamattaan julkisia blogi-roolejaan ja siten myös fitness-kirjoittajuuden konventioita. Tutkimukseni erittelee fitness-kirjoittajien retorisia online-rooleja sekä kirjallisuuden omaelämäkerrallisia lajitraditioita että vakuuttavaa ja tunteisiin vaikuttavaa retoriikkaa hyödyntävänä aineistona.
Tutkielman keskeisen viitekehyksen ja metodin muodostavat Ervin Goffmanin (1922-1982) sosiologinen rooleja havainnoiva näyttämö-analogia sekä Aristoteleen klassisen puhetaidon ethos- ja pathos- retoriikka. Goffmanin näkemyksen mukaan kaikenlainen vuorovaikutus pyrkii henkilön julkisivua rakentavaan maineenhallintaan ja johtaa siten konteksteissaan yhä uudelleen vaihtuviin rooleihin. Siten Goffmanin analogian käsitteet kuten näyttämö, käsikirjoitus, dramaturgia, roolihenkilö ja lavastus kuvaavat näytöksellisyyteen vertautuvia arkipäivän ja jopa strategisesti harkittuja vuorovaikutustapoja. Vaikka Goffmanin teorian alkuperäinen lähtökohta oli kuvata kasvokkaista vuorovaikutusta, on näyttämö-analogia sovellettavissa myös online-tekstien rooleja havainnoivaan tulkintaan. Teatteri-analogiaa täydentävä aristoteelinen ethos viittaa puhujan uskottavuutta ja luotettavuutta vahvistavaan puheeseen, eetokseen. Pathos eli tunteisiin vaikuttavat puhumisen tavat vakuuttavat yleisöä tunnetiloihin saattamisen ja miellyttävyyteen pyrkivin retorisin keinoin.
Analyysini perusteella fitness-kirjoittajuus osoittautui vain muodolliseksi, useita alarooleja sisältäväksi mutta myös kirjallisuuden omaelämäkerrallisia lajeja hyödyntäväksi kehysrooliksi. Tulkintani mukaan fitness-kirjoittajan kehysrooli hallitsee esiintyjiensä vaihtuvia ja itseään markkinoivia, retorisia alarooleja. Alarooleja ovat esimerkiksi omaelämäkerrallisuutta jäljittelevä tai jotakin tunnustava roolihenkilö, tai yleisöään huumorin tai groteskein pienoisnarratiivein viihdyttävä roolihahmo. Aineisto tuotti havaintoja myös gnoomisia stereotypioita ja hyvinvointi-aforistiikkaa hyödyntävistä roolihenkilöistä. Merkittävää oli, ettei ruumiillisuutta korostava retoriikka noussut kohosteisena esille blogitallenteissa. Sen sijaan kaupallinen, joko tuotteita tai henkilöitä markkinoiva puhe osoittautui rooleja retorisesti yhdistäväksi ominaisuudeksi.
Tutkimukseni poikkitieteellinen metodi voidaan nähdä online-tekstien analyysivälineistöä avartavana näkökulmana. Koska fitness-blogit voidaan kyseenalaistaa kertomuksina, saattaisi julkisen ja siis myös näytöksellisen tekstuaalisuuden analyysi toimia traditionaalista kertomuksen tutkimuksen retoriikkaa täydentävänä analyysivälineenä. Kuitenkin on mainittava, että aineistoni suppean otoksen vuoksi tutkimustulokset edustavat pikemminkin retorisia tapausselostuksia, kuin jokaiseen fitness-blogiin tai -kirjoittajaan yleistettävissä olevia näkökulmia.
Tutkielman keskeisen viitekehyksen ja metodin muodostavat Ervin Goffmanin (1922-1982) sosiologinen rooleja havainnoiva näyttämö-analogia sekä Aristoteleen klassisen puhetaidon ethos- ja pathos- retoriikka. Goffmanin näkemyksen mukaan kaikenlainen vuorovaikutus pyrkii henkilön julkisivua rakentavaan maineenhallintaan ja johtaa siten konteksteissaan yhä uudelleen vaihtuviin rooleihin. Siten Goffmanin analogian käsitteet kuten näyttämö, käsikirjoitus, dramaturgia, roolihenkilö ja lavastus kuvaavat näytöksellisyyteen vertautuvia arkipäivän ja jopa strategisesti harkittuja vuorovaikutustapoja. Vaikka Goffmanin teorian alkuperäinen lähtökohta oli kuvata kasvokkaista vuorovaikutusta, on näyttämö-analogia sovellettavissa myös online-tekstien rooleja havainnoivaan tulkintaan. Teatteri-analogiaa täydentävä aristoteelinen ethos viittaa puhujan uskottavuutta ja luotettavuutta vahvistavaan puheeseen, eetokseen. Pathos eli tunteisiin vaikuttavat puhumisen tavat vakuuttavat yleisöä tunnetiloihin saattamisen ja miellyttävyyteen pyrkivin retorisin keinoin.
Analyysini perusteella fitness-kirjoittajuus osoittautui vain muodolliseksi, useita alarooleja sisältäväksi mutta myös kirjallisuuden omaelämäkerrallisia lajeja hyödyntäväksi kehysrooliksi. Tulkintani mukaan fitness-kirjoittajan kehysrooli hallitsee esiintyjiensä vaihtuvia ja itseään markkinoivia, retorisia alarooleja. Alarooleja ovat esimerkiksi omaelämäkerrallisuutta jäljittelevä tai jotakin tunnustava roolihenkilö, tai yleisöään huumorin tai groteskein pienoisnarratiivein viihdyttävä roolihahmo. Aineisto tuotti havaintoja myös gnoomisia stereotypioita ja hyvinvointi-aforistiikkaa hyödyntävistä roolihenkilöistä. Merkittävää oli, ettei ruumiillisuutta korostava retoriikka noussut kohosteisena esille blogitallenteissa. Sen sijaan kaupallinen, joko tuotteita tai henkilöitä markkinoiva puhe osoittautui rooleja retorisesti yhdistäväksi ominaisuudeksi.
Tutkimukseni poikkitieteellinen metodi voidaan nähdä online-tekstien analyysivälineistöä avartavana näkökulmana. Koska fitness-blogit voidaan kyseenalaistaa kertomuksina, saattaisi julkisen ja siis myös näytöksellisen tekstuaalisuuden analyysi toimia traditionaalista kertomuksen tutkimuksen retoriikkaa täydentävänä analyysivälineenä. Kuitenkin on mainittava, että aineistoni suppean otoksen vuoksi tutkimustulokset edustavat pikemminkin retorisia tapausselostuksia, kuin jokaiseen fitness-blogiin tai -kirjoittajaan yleistettävissä olevia näkökulmia.