Lajintunnistuksesta laaja-alaiseen osaamiseen : ympäristökasvatuspainotteinen opetusryhmä

Abstract

Ympäristökasvatuksen kenttä on hajanainen, vaikka tarve ympäristön ilmiöiden systeemiselle ymmärtämiselle sekä yksilölliselle vastuun kantamiselle kasvaa väestönkasvun ja kulutuskulttuurin ympäristövaikutuksien vuoksi. Tässä tutkimuksessa ympäristöongelmia pyrittiin ratkomaan institutionaalisella ja individualistisella ympäristökasvatuksella suomalaisessa alakoulukontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, miten ympäristökasvatuspainotteinen opetusryhmä toimisi, mitkä sen tavoitteet olisivat ja mitkä tekijät vaikuttavat edellä mainittuihin asioihin. Opetusryhmän on oman toimintansa kautta tarkoitus edistää oppilaiden ympäristövastuullisuuteen kasvamista, joka on ympäristökasvatuksen tavoite.

Ennen aineiston keräämistä rakennettiin kirjallisuuskatsauksen perusteella ympäristökasvatuspainotteisen opetusryhmän raamit, jotka koostuvat opetusryhmän tehtävästä, oppimistavoitteista, toiminnasta ja rajoista. Raameja kehitettiin ympäristökasvatuksen asiantuntijoiden ympäristövastuuseen kasvamista koskevien näkemyksien perusteella. Aineisto koostuu yhdeksän asiantuntijan teemahaastattelusta, jotka kerättiin helmi-maaliskuussa 2017. Informantit edustavat seitsemää eri instituutiota, jotka kehittävät ympäristökasvatusta omalla alallaan Helsingissä ja Tampereella. Teemahaastatteluilla kerättiin asiantuntijoiden näkemyksiä ympäristövastuuseen kasvamisesta, opetusryhmän periaatteista ja toiminnasta sekä asiantuntijoiden oman toimialan tilanteesta. Sisällönanalyysin pohjalta haastatteluista muodostui neljä pääkategoriaa, joihin aineisto luokiteltiin teemoittelemalla. Kategoriat olivat ympäristöongelmien luoma tarve ympäristökasvatukselle, yksilön ympäristövastuulliseen käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, opetusryhmän toimintaan liittyviä näkemyksiä sekä opettajuuden merkityksiä ryhmän toiminnalle.

Tuloksien mukaan opetusryhmän kantava ajatus on oman toimintakulttuurin luominen, mikä edesauttaa ympäristövastuullisen toiminnan omaksumista. Toimintakulttuuri- ja ympäristö lapsen huoltajat mukaan lukien nähtiin merkittävämpänä yksilön ympäristövastuullisuuteen kasvamisen kannalta, kuin opettajan vaikutus oppilaaseen. Nykyinen ympäristökasvatus on alakouluissa teoreettisesti hyvällä tasolla, sillä voimassa olevissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on vahva ympäristövastuullisuutta korostava arvopohja sekä monipuolisia sisältöjä ja menetelmiä ympäristövastuullisuuden opettamiseksi, jotka ovat yhteneviä ympäristökasvatuksen teorian kanssa. Tavoitteiden painotetulle opettamiselle on asiantuntijoiden mukaan tarvetta, sillä vuoden voimassa ollut opetussuunnitelma ei ole käytännössä saavuttanut koko potentiaaliaan.

Institutionaalisen ympäristökasvatuksen ongelmat juontavat juurensa asiantuntijoiden mukaan tieteenalojen vahvaan eriytymiseen yleissivistävissä kouluissa sekä yliopistoissa ja siten myös luokanopettajakoulutuksessa, minkä vuoksi yhteiskunnallisen kestävyysmuutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan uudistuksia yliopistojen rahoitusjärjestelmään. Tieteidenvälisyydelle ja monitieteisille ympäristökasvatuksen opinnoille kaivataan lisärahoitusta, sillä ympäristöongelmat eivät ole vain yhden tieteenalan ratkaistavissa. Tutkimus tarjoaakin kriittisen puheenvuoron opetuksen laadun ja määrän painottamiseksi taloudellisen tuloksen ja tehokkuuden edelle kaikilla ympäristökasvatuksen yhteiskunnallisten rakenteiden eri tasoilla.