"Lohet ei käy äänestämässä" : Retorinen diskurssianalyysi kalakantojen suojelusta ja ammattikalastuksen puolustamisesta

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella keskustelua kalakantojen, erityisesti Itämeren lohen, tilasta Suomessa. Pääasiallinen kiinnostus kohdistuu niihin retorisiin keinoihin, joilla pyritään vakuuttamaan yleisö ja vahvistamaan omia näkökantoja. Huomio kiinnitetään argumentteihin, joilla omia näkökantoja tuodaan esille, sekä laajemminkin siihen, millaisia diskursseja keskustelu sisältää. Retorisessa diskurssianalyysissä huomio kohdistetaan niihin keinoihin, joilla tiettyjä merkityksiä ja sosiaalisen todellisuuden versioita tuodaan esille.

Käsityksemme luonnosta ja luonnon käytöstä rakentuvat pääasiassa kielen kautta. Myös tämän tutkimuksen aiheena olevaa kalakantojen tilaa ja kestävää kalastusta koskevat kuvaukset ja käsitykset muodostuvat sosiaalisesti, ajallisesti ja kulttuurisesti tietynlaisiksi kielen välityksellä. Itämeren lohen suojelu ja sen tarpeet saavat erilaisten toimijoiden puheessa eri merkityksiä ja asioiden esille tuominen edellyttää aina kielellisiä valintoja. Erilaiset näkökulmat johtavat helposti kiistoihin, joita esiintyy esimerkiksi siinä, kuinka ja miten mittavasti suojelua olisi tarpeen toteuttaa, ja jopa siinä mitkä tai ketkä itseasiassa ovat erityisen suojelun tarpeessa.

Tutkimukseni aineistona toimii A-Studio: Stream -televisiokeskustelu sekä Jasper Pääkkösen blogikirjoitus, joka näytteli tärkeää roolia uhanalaisiin kalakantoihin kohdistuvan kiinnostuksen herättäjänä ja julkisen keskustelun käynnistäjänä. Analyysini on kaksiosainen: ensimmäinen osa koskee keskustelun sisältämiä diskursseja ja toinen osuus keskittyy retorisiin keinoihin. Tutkimus nosti esiin todellisuuden ristiriitaisuuden ja vastakkainasettelut. Kalakantojen suojelijoiden ja ammattikalastuksen puolustajien käsitykset ja näkemykset siitä, mikä olisi kalakantojen suojelussa oikeudenmukaista ja vastuullista poikkeavat toisistaan merkittävästi. Erimielisyyttä syntyy esimerkiksi siitä, onko tärkeämpää suojella Itämeren lohikantoja vai ammatikseen lohia kalastavia ihmisiä. Omaa valta-asemaa pyrittiin vahvistamaan tuottamalla asiantuntijuus tietyllä tavalla. Keskustelussa nousi esiin sekä tutkijoiden tuottama tieto että kokemukseen perustuva (paikkallis)tietous ja omat havainnot.

Tulosten perusteella yleisön vakuuttamiseen käytettyjä retorisia keinoja ovat etenkin asiantuntija-lausunnoilla vahvistaminen, määrällistäminen, tosiasiapuhe, kategorioiden tuottaminen, metaforat ja ääri-ilmaisut. Keskustelun osapuolten käyttämät retoriset keinot olivat melko samankaltaisia siitäkin huolimatta, että ammattikalastuksen puolustajat joutuivat neuvottelussa altavastaajan asemaan. Tämä osoittaa sen, kuinka vastakkaisia näkökantoja voidaan oikeuttaa ja vahvistaa samoin keinoin. Kielenkäytön merkitystä toimijuuden rakentamisessa korostavasta näkökulmasta katsottuna omat toimintamahdollisuudet ja vaihtoehdot nähdään syntyvän vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Keskustelussa tulee esille monia näkemisen, kokemisen ja ymmärtämisen tapoja ja tasoja, ja niillä voi olla suuri merkitys muutosten synnyttämisessä ja uudenlaisten toimintamahdollisuuksien luomisessa.