Coordinative practices and information interaction performance in distributed work
Franssila, Heljä (2017)
Franssila, Heljä
Tampere University Press
2017
Informaatiotutkimus ja interaktiivinen media - Information Studies and Interactive Media
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0561-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0561-1
Tiivistelmä
Työelämässä lähes työssä kuin työssä keskeinen työn tekemisen resurssi on eri keinoin ja välinein käsitelty ja välitetty informaatio. Työtä tehdään monen toimijan yhteistyönä, ja usein maantieteellisesti ja ajan suhteen hajautuneesti. Käytettävissä olevien yhteistyötä tukevien informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kirjo on laaja, ja se monipuolistuu koko ajan. Tästä huolimatta yhteistyöhön liittyvä informaatiovuorovaikutus eli informaation jakaminen, hankinta, yhdistely ja hyödyntäminen työn tavoitteiden saavuttamiseksi eivät kuitenkaan suju optimaalisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden tuottavuuslupaus ei näytä työn arjessa aina täyttyvän, ja yhteistyön informaatiovuorovaikutusta leimaa kiire, sähläys, häiriöt ja monenlainen ylimääräinen tekeminen. Työelämän informaatiovuorovaikutuksen käytännön kehittämisen suuntaamista vaikeuttaa se, että työhön liittyvän informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn empiirisen arvioinnin viitekehykset, käsitteet ja mittarit puuttuvat lähes tyystin. Tämä on hätkähdyttävää siihen nähden, miten keskeisenä informaatiota ja sen käsittelyä työn tekemisen resurssina ja ympäristönä pidetään.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaisin käytännöin hajautunutta yhteistyötä koordinoidaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyyn. Väitöstutkimus muodostui neljästä tapaustutkimuksesta. Neljässä erilaisessa työkontekstissa tunnistettiin joukko usein toistuvia koordinaatiokäytäntöjä sekä kehitettiin ja testattiin teoreettinen malli, joka selittää hajautuneen työn koordinaatiokäytäntöjen muotoutumista ja informaatiovuorovaikutuksen onnistumista. Tapaustutkimuksissa tutkittiin informaatiovuorovaikutusta ja sen onnistumista eri tehtävärooleissa toimivien oman työn näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa tutkittiin hajautunutta työtä ja sen informaatiovuorovaikutusta kemiantehtaan prosessinohjauksessa, koneenrakennus- ja ylläpitopalveluita tarjoavien yritysten teknisessä tuotetuessa, telekommunikaatioalan yrityspalveluita tarjoavan yrityksen johtamis- ja asiantuntijatyössä sekä turvallisuuspalveluita tuottavan yrityksen vartiointityössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2006-2009, ja se koostui teemahaastatteluista, havainnoinneista työpaikoilla, päiväkirja-aineistosta sekä kyselyistä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koordinaatio tukee monin eri tavoin yhteistyön informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyä, ja osa koordinaatiotarpeista jää liian vähälle huomiolle hajautuneessa työssä. Erityisesti tilannetietoisuuden ylläpitoa ja työn jaettuja kohteita ja resursseja koskevan tietämyksen läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää parantaa. Tutkimuksen teoreettista mallia rakentavat tulokset osoittavat, että informaatiovuorovaikutuksen onnistumista selittää yhteistyössä sovellettujen koordinaatiokäytäntöjen osuvuus ja kattavuus suhteessa hajautuneen työn koordinaatiotarpeisiin. Työn koordinaatiotarpeet muodostuvat työn eri toteuttajien välillä vallitsevien tavoite-, toiminta- ja resurssiriippuvuuksien määrästä ja luonteesta sekä työn tekemisen spatio-temporaalisen hajautuneisuuden hallinnan tarpeesta. Koordinaatiokäytäntöjen osuvuuteen vaikuttavat lisäksi koordinaatiossa hyödynnettyjen teknologioiden monipuolisuus sekä yhteistyökumppaneiden välinen sosiaalinen pääoma. Kompleksiset riippuvuussuhteet tai voimakas spatio-temporaalinen hajautuneisuus toimijoiden välillä eivät suoraan heikennä edellytyksiä onnistuneeseen koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutukseen, vaan keskeisin informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn selittäjä on koordinaatiokäytäntöjen osuvuus suhteessa koordinaatiotarpeeseen.
Tutkimuksen tuloksena syntynyt koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen muodostumista selittävä malli vie eteenpäin koordinaatioteoriaa. Työelämän tiedonhallinnan, työprosessien, työmenetelmien ja suorituskyvyn kehittäjille tutkimus tarjoaa viitekehyksen ja työkalun analysoida ja tunnistaa koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kehitetty viitekehys tarjoaa konkreettisen apuvälineen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntämisen suunnitteluun ja käyttötavoista sopimiseen hajautuneen työn eri yhteistyötilanteissa.
Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, millaisin käytännöin hajautunutta yhteistyötä koordinoidaan, ja mitkä tekijät vaikuttavat koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyyn. Väitöstutkimus muodostui neljästä tapaustutkimuksesta. Neljässä erilaisessa työkontekstissa tunnistettiin joukko usein toistuvia koordinaatiokäytäntöjä sekä kehitettiin ja testattiin teoreettinen malli, joka selittää hajautuneen työn koordinaatiokäytäntöjen muotoutumista ja informaatiovuorovaikutuksen onnistumista. Tapaustutkimuksissa tutkittiin informaatiovuorovaikutusta ja sen onnistumista eri tehtävärooleissa toimivien oman työn näkökulmasta. Tapaustutkimuksessa tutkittiin hajautunutta työtä ja sen informaatiovuorovaikutusta kemiantehtaan prosessinohjauksessa, koneenrakennus- ja ylläpitopalveluita tarjoavien yritysten teknisessä tuotetuessa, telekommunikaatioalan yrityspalveluita tarjoavan yrityksen johtamis- ja asiantuntijatyössä sekä turvallisuuspalveluita tuottavan yrityksen vartiointityössä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin vuosina 2006-2009, ja se koostui teemahaastatteluista, havainnoinneista työpaikoilla, päiväkirja-aineistosta sekä kyselyistä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koordinaatio tukee monin eri tavoin yhteistyön informaatiovuorovaikutuksen suorituskykyä, ja osa koordinaatiotarpeista jää liian vähälle huomiolle hajautuneessa työssä. Erityisesti tilannetietoisuuden ylläpitoa ja työn jaettuja kohteita ja resursseja koskevan tietämyksen läpinäkyvyyttä ja saavutettavuutta pitää parantaa. Tutkimuksen teoreettista mallia rakentavat tulokset osoittavat, että informaatiovuorovaikutuksen onnistumista selittää yhteistyössä sovellettujen koordinaatiokäytäntöjen osuvuus ja kattavuus suhteessa hajautuneen työn koordinaatiotarpeisiin. Työn koordinaatiotarpeet muodostuvat työn eri toteuttajien välillä vallitsevien tavoite-, toiminta- ja resurssiriippuvuuksien määrästä ja luonteesta sekä työn tekemisen spatio-temporaalisen hajautuneisuuden hallinnan tarpeesta. Koordinaatiokäytäntöjen osuvuuteen vaikuttavat lisäksi koordinaatiossa hyödynnettyjen teknologioiden monipuolisuus sekä yhteistyökumppaneiden välinen sosiaalinen pääoma. Kompleksiset riippuvuussuhteet tai voimakas spatio-temporaalinen hajautuneisuus toimijoiden välillä eivät suoraan heikennä edellytyksiä onnistuneeseen koordinaatioon ja informaatiovuorovaikutukseen, vaan keskeisin informaatiovuorovaikutuksen suorituskyvyn selittäjä on koordinaatiokäytäntöjen osuvuus suhteessa koordinaatiotarpeeseen.
Tutkimuksen tuloksena syntynyt koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen muodostumista selittävä malli vie eteenpäin koordinaatioteoriaa. Työelämän tiedonhallinnan, työprosessien, työmenetelmien ja suorituskyvyn kehittäjille tutkimus tarjoaa viitekehyksen ja työkalun analysoida ja tunnistaa koordinaatiokäytäntöjen ja informaatiovuorovaikutuksen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kehitetty viitekehys tarjoaa konkreettisen apuvälineen erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntämisen suunnitteluun ja käyttötavoista sopimiseen hajautuneen työn eri yhteistyötilanteissa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4754]