Vaikuttavuustieto sosiaalityön arjessa : diskurssianalyyttinen tutkimus sosiaalityöntekijöistä vaikuttavuustiedon merkityksellistäjinä, tuottajina ja välittäjinä

Abstract

Tutkielman aiheena on sosiaalityön vaikuttavuustieto, tarkemmin ottaen sosiaalityöntekijät vaikuttavuustiedon merkityksellistäjinä, tuottajina ja välittäjinä. Aineistona ovat kahdeksan THL:n AVAIN-mittarikokeiluihin vuosien 2011-2014 välillä osallistuneen sosiaalityöntekijän haastattelut. Haastateltavat toimivat aikuissosiaalityön ja työllisyydenhoidon organisaatioissa neljän kunnan alueella.

Tutkielman tavoitteena on tehdä ymmärretyksi sosiaalityöntekijöiden vaikuttavuudesta ja vaikuttavuustiedosta haastattelupuheessaan tuottamia puhetapoja sekä jäsentää, kuinka sosiaalityöntekijät sanallistavat itsensä vaikuttavuustiedon tuottajiksi ja välittäjiksi. Tutkielman teoreettinen viitekehys on toteutettu review-tutkimusta mukaillen. Aineiston analyysissa teoreettismetodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja analyysimenetelmänä diskurssianalyysi, jonka avulla olen jäsentänyt haastattelupuheesta diskursseja. Analyysissa olen kiinnittänyt erityistä huomiota eritasoisten kontekstien tarkasteluun

Vaikuttavuuden merkityksellistämistavoista jäsensin kolme päädiskurssia: Asiakkaan eteenpäin menemisen diskurssin, Yhteiskunnallisen ja rakenteellisen vaikuttavuuden diskurssin ja Yhteiskunnasta yksilöön ja takaisin diskurssin. Näissä puhetavoissa vaikuttavuus tulee käännetyksi sosiaalityön kielelle ja määrittyy niin yksilötason kuin yhteiskunnallisen ja rakenteellisen tason vaikuttavuutenakin. Vaikuttavuustiedon merkityksellistämistavoista puolestaan jäsensin yhden päädiskurssin: Erityistehtäviä toteuttavan tiedon diskurssin, jonka sisällä on erilaisia puhetapoja. Puhetavat muodostavat aladiskursseja, jotka tuottavat eräänlaisen jatkumon vaikuttavuustiedon tuottamisesta sen käyttämiseen. Sosiaalityöntekijän asemoitumisen merkityksellistämistavoista jäsensin yhteensä viisi päädiskurssia, joista Johtoa vastuuttava, Tietojärjestelmiä vastuuttava ja Erillisen työtehtävän diskurssi sisältävät passiivisen asemoitumisen elementtejä. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyön diskurssi sekä Työn ja asiakkaan arjen sanoittajan diskurssi vastaavasti tuottavat aktiivista asemoitumista.

Tutkimustulokset osoittavat vaikuttavuuden ja vaikuttavuustiedon olevan moninainen ja monimerkityksinen kokonaisuus. Vaikuttavuustiedon tuottaminen ei ole mahdotonta, mutta siihen liittyy monia haasteita ja kohdistuu suuria odotuksia. Sosiaalityöntekijät määrittävät itsensä mahdollisuuksien rajoissa aktiivisina vaikuttavuustiedon tuottajina ja välittäjinä, ja vaikuttavuustietoon kohdistuvista odotuksista huolimatta on se osana arkityötä tuotettua. Vaikuttavuustiedolla on monia käyttötarkoituksia, eikä sitä tuoteta pelkästään sosiaalityön omiin käyttötarkoituksiin.