Vetovoimakilpailu : tutkimus seutukaupunkien vetovoimaisuudesta seutukaupunkijohtajien tulkitsemana
Parkkinen, Jonne (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710032507
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201710032507
Tiivistelmä
Kaupunkihierarkkisesti tarkasteltuna seutukaupunkien sijainti maaseutu- ja kaupunkialueiden rajapinnalla asettaa seutukaupungit mielenkiintoiseen asemaan. Alati muuttuva toimintaympäristö sekä julkisen hallinnon valmisteilla olevat uudistukset pakottavat seutukaupungit etsimään uusia keinoja kaupunkien välisessä vetovoimakilpailussa pärjäämiseksi. Tutkimuksessa selvitetään millaisena seutukaupunkijohtajat näkevät kaupunkinsa aseman osana kaupunki- ja kuntakenttää, millaisia vetovoimatekijöitä he näkevät seutukaupungeilla olevan kaupunkinsa aseman parantamiseksi sekä millaisin toimenpitein seutukaupunkien vetovoimaisuutta voitaisiin heidän näkemyksensä mukaan lisätä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Tampereen yliopiston ja Suomen Kuntaliiton seutukaupunkitutkimushanketta syys-lokakuun vaihteessa vuonna 2016. Aineistoa varten haastateltiin 13:a seutukaupungin ylempää johtohenkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Lisäksi tutkimushankeen osana toteutetun työpajan tuotokset liitettiin osaksi tutkimuksen aineistoa. Kirjallisessa muodossa ollut aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen perusteella seutukaupunkijohtajat näkevät kaupunkinsa kolmella tavalla: oman alueensa keskuksena, alueensa elinvoimaisuuden moottorina sekä maa- ja kaupunkiseudun välisenä sidosrakenteena. Näkemykset seutukaupunkien vetovoimatekijöistä vaihtelevat sen mukaan, millaisena kaupungin asema nähdään. Kaupunkien vetovoimatekijöinä nähdään maantieteelliseltä sijainniltaan otollinen ympäristö, tiivis kaupunkirakenne ja eri toimintoja tukeva maankäyttö, kattava palvelutarjonta, vireä ja uusiutumiskykyinen elinkeinopolitiikka sekä kaupunkiyhteisö. Näkemyksissä painottuvat huomattavalla tavalla niin kutsutut kovat vetovoimatekijät. Kovat vetovoimatekijät eivät kuitenkaan yksinään riitä kaupunkien kilpaillessa keskenään erilaisten tieto-, pääoma-, ihmis- ja resurssivirtojen vetämiseksi puoleensa.
Kaupunkien välisessä vetovoimakilpailussa pärjäämiseksi kaupunkien tulisi panostaa kilpailuedun tavoitteluun nimenomaan vaikeammin jäljiteltävien pehmeiden vetovoimatekijöiden kautta. Tämä edellyttää kaupunkien identiteettien ja vahvuuksien varaan rakennettua pitkäjänteistä ja strategista työskentelyä. Huomion kohdentaminen pehmeisiin vetovoimatekijöihin mahdollistaisi niiden hyödyntämisen myös paikan markkinoinnissa ja kaupungin maineenhallinnassa tavoiteltujen kohderyhmien ja resurssivirtojen houkuttelemiseksi seutukaupunkeihin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin osana Tampereen yliopiston ja Suomen Kuntaliiton seutukaupunkitutkimushanketta syys-lokakuun vaihteessa vuonna 2016. Aineistoa varten haastateltiin 13:a seutukaupungin ylempää johtohenkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Lisäksi tutkimushankeen osana toteutetun työpajan tuotokset liitettiin osaksi tutkimuksen aineistoa. Kirjallisessa muodossa ollut aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen perusteella seutukaupunkijohtajat näkevät kaupunkinsa kolmella tavalla: oman alueensa keskuksena, alueensa elinvoimaisuuden moottorina sekä maa- ja kaupunkiseudun välisenä sidosrakenteena. Näkemykset seutukaupunkien vetovoimatekijöistä vaihtelevat sen mukaan, millaisena kaupungin asema nähdään. Kaupunkien vetovoimatekijöinä nähdään maantieteelliseltä sijainniltaan otollinen ympäristö, tiivis kaupunkirakenne ja eri toimintoja tukeva maankäyttö, kattava palvelutarjonta, vireä ja uusiutumiskykyinen elinkeinopolitiikka sekä kaupunkiyhteisö. Näkemyksissä painottuvat huomattavalla tavalla niin kutsutut kovat vetovoimatekijät. Kovat vetovoimatekijät eivät kuitenkaan yksinään riitä kaupunkien kilpaillessa keskenään erilaisten tieto-, pääoma-, ihmis- ja resurssivirtojen vetämiseksi puoleensa.
Kaupunkien välisessä vetovoimakilpailussa pärjäämiseksi kaupunkien tulisi panostaa kilpailuedun tavoitteluun nimenomaan vaikeammin jäljiteltävien pehmeiden vetovoimatekijöiden kautta. Tämä edellyttää kaupunkien identiteettien ja vahvuuksien varaan rakennettua pitkäjänteistä ja strategista työskentelyä. Huomion kohdentaminen pehmeisiin vetovoimatekijöihin mahdollistaisi niiden hyödyntämisen myös paikan markkinoinnissa ja kaupungin maineenhallinnassa tavoiteltujen kohderyhmien ja resurssivirtojen houkuttelemiseksi seutukaupunkeihin.