4 miestä ja grilli : sukupuolien rakentuminen ruokalehtien visuaalisissa representaatioissa
Kaskimaa, Paula (2017)
2017
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709292501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709292501
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani sukupuolien rakentumista kahden suomalaisen ruokalehden, Maku- ja Glorian ruoka&viini -lehden visuaalisissa representaatioissa. Lehtiä aineistooni kuuluu yhteensä 32. Lehtien vuosikerrat ovat vuosilta 2016 ja 2006. Koska tutkin sukupuolia ruokakuvissa, olen rajannut tutkimusaineistokseni ruokakuvat, joissa esiintyy ihmisiä. Tällä rajauksella tutkittavia havaintoyksiköitä aineistooni kuuluu 761 kappaletta.
Tutkimuksen olen suorittanut sisällönanalyysillä, joka mahdollistaa sekä aineiston määrällisen että laadullisen tutkimisen. Tutkimukseni pohjaa feministiseen teoriaan, jossa sukupuoli nähdään kulttuurisesti rakentuneena konstruktiona, jota visuaalisen kulttuurin kuten ruokakuvien vakiintuneet representaatiot vahvistavat ja uudelleen rakentavat. Sukupuoli nähdään tässä tutkimuksessa siis määreenä, joka rakentuu subjektien itsensä ulottumattomissa. Biologinen sukupuoli (sex) on perusta, jonka päälle kulttuurinen sukupuoli (gender) rakennetaan erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä. Näillä käytännöillä on todellisia vaikutuksia yksilöiden sukupuoli-identiteetin rakentumiseen.
Tutkimukseni osoittaa, että ruokajournalismin visuaaliset representaatiot rakentavat miehille ja naisille erilaista tapaa kokata. Naiset esitetään ruoan visuaalisissa representaatioissa heille perinteisesti osoitetuissa hoivaavan ja äidillisen ruoanlaittajan rooleissa, jossa ruoanlaitto käsitetään arkiseksi ja vähän arvostetuksi työksi, jota naiset joutuvat tekemään toisille. Miehille taas rakennetaan tilaa, jossa miehet voivat laittaa ruokaa, mutta voivat silti performoida omaa maskuliinisuuttaan. Maskuliininen ruoanlaittotapa pitää sisällään muun muassa ruoanlaiton käsittämisen harrastukseksi, jota tehdään omaksi iloksi. Toinen maskuliinisen ruoanlaittotavan pääpiirre on ammattimaisuus, jota korostetaan niin ammattikeittiössä kuin sen ulkopuolellakin.
Tutkimukseni osoittaa, että myös itse ruokiin voidaan liittää vakiintuneita sukupuolen merkkejä, jolloin ruokalaji alkaa itsessään toimimaan sukupuolen merkkinä. Sukupuolitetun ruoan syöminen voi ruoanlaiton tavoin toimia merkkinä, jolla miehet ja naiset rakentavat omaa sukupuoltaan ymmärrettäviksi.
Tutkimukseni osoittaa myös, että ruokajournalismin visuaalisuudessa on kymmenen vuoden aikana tapahtunut muutosta. Vaikka sukupuolien esitättäminen on edelleen varsin normatiivista, on sen sukupuolitettujen ruoanlaittotapojen saralla nähtävissä muutosta. Siinä missä miehet voivat omaksua feminiiniseksi koetun arkiruoanlaiton piirteitä, myös naiset voivat omaksua maskuliinisen harrastelijamaisen tai ammatillisen ruoanlaiton piirteitä. Esitän, että tähän muutokseen foodie-kulttuurin leviäminen on toiminut alullepanijana.
Tutkimuksen olen suorittanut sisällönanalyysillä, joka mahdollistaa sekä aineiston määrällisen että laadullisen tutkimisen. Tutkimukseni pohjaa feministiseen teoriaan, jossa sukupuoli nähdään kulttuurisesti rakentuneena konstruktiona, jota visuaalisen kulttuurin kuten ruokakuvien vakiintuneet representaatiot vahvistavat ja uudelleen rakentavat. Sukupuoli nähdään tässä tutkimuksessa siis määreenä, joka rakentuu subjektien itsensä ulottumattomissa. Biologinen sukupuoli (sex) on perusta, jonka päälle kulttuurinen sukupuoli (gender) rakennetaan erilaisissa kulttuurisissa käytännöissä. Näillä käytännöillä on todellisia vaikutuksia yksilöiden sukupuoli-identiteetin rakentumiseen.
Tutkimukseni osoittaa, että ruokajournalismin visuaaliset representaatiot rakentavat miehille ja naisille erilaista tapaa kokata. Naiset esitetään ruoan visuaalisissa representaatioissa heille perinteisesti osoitetuissa hoivaavan ja äidillisen ruoanlaittajan rooleissa, jossa ruoanlaitto käsitetään arkiseksi ja vähän arvostetuksi työksi, jota naiset joutuvat tekemään toisille. Miehille taas rakennetaan tilaa, jossa miehet voivat laittaa ruokaa, mutta voivat silti performoida omaa maskuliinisuuttaan. Maskuliininen ruoanlaittotapa pitää sisällään muun muassa ruoanlaiton käsittämisen harrastukseksi, jota tehdään omaksi iloksi. Toinen maskuliinisen ruoanlaittotavan pääpiirre on ammattimaisuus, jota korostetaan niin ammattikeittiössä kuin sen ulkopuolellakin.
Tutkimukseni osoittaa, että myös itse ruokiin voidaan liittää vakiintuneita sukupuolen merkkejä, jolloin ruokalaji alkaa itsessään toimimaan sukupuolen merkkinä. Sukupuolitetun ruoan syöminen voi ruoanlaiton tavoin toimia merkkinä, jolla miehet ja naiset rakentavat omaa sukupuoltaan ymmärrettäviksi.
Tutkimukseni osoittaa myös, että ruokajournalismin visuaalisuudessa on kymmenen vuoden aikana tapahtunut muutosta. Vaikka sukupuolien esitättäminen on edelleen varsin normatiivista, on sen sukupuolitettujen ruoanlaittotapojen saralla nähtävissä muutosta. Siinä missä miehet voivat omaksua feminiiniseksi koetun arkiruoanlaiton piirteitä, myös naiset voivat omaksua maskuliinisen harrastelijamaisen tai ammatillisen ruoanlaiton piirteitä. Esitän, että tähän muutokseen foodie-kulttuurin leviäminen on toiminut alullepanijana.