Paratexts in Fantasy : paratextuality, intertextuality, and rhetoric in Robin Hobb’s Fool’s Quest

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, että fantasiakirjallisuuden genrellä on omanlaisiaan keinoja käyttää paratekstejä. Esitän, että lukujen alkuun sijoitetuilla tekstikatkelmilla eli epigrafeilla on Robin Hobbin fantasiaromaanissa Fool’s Questissa sellaisia funktioita, jotka kytkeytyvät nimenomaan fantasian genreen. Epigrafeja tarkastelen analysoimalla niiden funktioita, joista tärkeimmiksi nousevat tiedon välittäminen ja intertekstuaalisuus. Tutkielmassani paratekstuaalisuuden ja interteksuaalisuuden tutkimus yhdistyy myös epigrafien retoriseen analyysiin, jonka avulla pyrin osoittamaan, miten epigrafit ja niiden funktiot toimivat teoksen kommunikaation osana. Tutkielman taustalla toimii siis kolme eri teoreettista lähestymistapaa – paratekstuaalinen, intertekstuaalinen ja retorinen – jotka kaikki kytkeytyvät olennaisella tavalla analyysissa kohdeteoksen genreen, fantasiaan, jolloin yhtenä tutkielman teoreettisena taustana toimii myös fantasiakirjallisuuden tutkimus. Tutkimuskysymykseni on, millä tavoin paratekstien ja erityisesti epigrafien funktiot toimivat fantasian genressä.

Tutkielmassa teoria- ja analyysiosiot vuorottelevat kussakin luvussa. Toisessa luvussa käsittelen paratekstuaalisuuden teoriaa, jossa lähtökohtana on Gérard Genetten teoria parateksteistä ja erityisesti niiden funktioista. Tämän jälkeen seuraa epigrafien funktioiden analyysi Fool’s Questissa. Kolmannessa luvussa yhdistän Fool’s Questin retorisen analyysin interteksuaalisuuden analyysiin, joista ensimmäisessä keskityn James Phelanin teoriaan kirjallisuuden retoriikasta ja jälkimmäisessä jälleen Genetten määritelmään intertekstuaalisuudesta.

Tutkielmani keskeinen tulos on, että Genetten muotoilemat epigrafien funktiot ovat sekä riittämättömät fantasiatekstiä tarkasteltaessa että toimivat osittain eri tavalla. Fool’s Questin epigrafien funktioista tärkeimmiksi nousevat informaation välittämisen ja intertekstuaalisuuden funktiot. Teoksen epigrafit ovat muodollisesti narratiivista erillään kuten paratekstien määritelmään kuuluu, mutta vastoin Genetten teoriaa ne toimivat läheisessä yhteistyössä narratiivin kanssa sekä selittäen teoksen taustalla olevaa fantasiamaailmaa, henkilöitä ja ilmiöitä että ennakoiden juonen tapahtumia. Fool’s Questin epigrafien analyysin kautta tuleekin esille se, miten parateksteillä voi olla omanlaisiaan funktioita nimenomaan fantasian genreen kuuluvassa tekstissä ja täten paratekstuaalisuuden teoriassa tulisi kiinnittää huomiota myös genrespesifiin lähestymistapaan.