Heidän vai meidän turvallisuutta? : Turkin pakolaissopimus ja Merkelin diskurssin muutos
Lepistö, Joonas (2017)
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709282486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709282486
Tiivistelmä
Euroopan Unioni ja Turkki päättivät solmia poikkeuksellisen sopimuksen poikkeuksellisen pakolaistilanteen vuoksi vuoden 2016 alkupuolella. Eurooppaan suuntautuneiden pakolaisten määrä kasvoi vuoden 2015 aikana, mikä synnytti EU-maissa tarpeen luoda mekanismi pakolaismäärän hallitsemiseksi. Uudessa tilanteessa pääosaan nousi Saksa, jonka keskushahmona on liittokansleri Angela Merkel.
Tämä Pro gradu -tutkielma selvittää sitä, miten ja miksi sopimuksen keskeisen henkilön, liittokansleri Merkelin, diskurssi muuttui pakolaisiin kytkeytyvän tilanteen edetessä ja miten tämä muutos näkyy Helsingin Sanomien välittämänä.
Tutkimuksen teoriapohjana on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimuksessa ei yritetä sanoa, onko käytetty turvallistamista koskeva teoria oikea tai väärä. Työ ei myöskään ota kantaa siihen, ovatko turvallistamiseen liitettävät uhat todellisia.
Työn menetelmänä on diskurssianalyysi. Merkelin diskurssien kehityksen havainnollistamiseksi työtä varten on haastateltu alan tutkijoita. Haastattelujen pohjalta työ nojaa kolmeen Merkel-diskurssiin, joita havainnoidaan Helsingin Sanomien aineistolla tapahtumien ajalta 2015 – 2017.
Helsingin Sanomien ja haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan Merkelin viestinnässä on nähtävissä muutos ja havaittavissa turvallistamista, jossa maahanmuutto välittyy muun muassa terrorismiuhkana union kansalaisille ja saksalaisille.
Merkelin painotusten muuttumisen voi nähdä jatkumona sille, millainen poliitikko hän on. Liittokanslerin politiikassa on korostunut rationalistinen suhtautuminen, jossa lepää valmius linjantarkastuksiin. Reagoinnin tarvetta ovat aiheuttaneet muun muassa julkinen keskustelu, oikeistopopulismin kannatuksen nousu, muiden jäsenvaltioiden mielipiteet ja “kriisin” pitkittyminen.
Tämä kaikki on toiminut Merkelille retorisena motivaattorina painottaa syihin keskittyviä ratkaisukeinoja. Merkel on ollut valmis täsmentämään kantaansa poliittisten käänteiden myötä.
Helsingin Sanomat noudattelee eron ja toiseuden politiikkaa korostamalla Turkkia valtiona, joka kiristää EU:ta yhteisen pakolaissopimuksen avulla. Kuva jää ristiriitaiseksi, sillä samalla artikkeleista on nähtävillä se, että kyseistä sopimusta pidetään eettisistä kysymyksistä huolimatta unionin pakolaispolitiikan onnistumiskokemuksena.
Vaikka HS puhuu myös unionin kansainvälisistä velvollisuuksista, artikkeleista välittyy heikko kuva myös EU:sta uhrina, joka antaa tulijoille mahdollisuuden parempaan elämään. HS tekee siis samantyyppistä poliittista roolijakoa kuin unioni itse.
Helsingin Sanomien artikkeleissa on havaittavissa Merkeliä ymmärtävä ote ja, että kyseinen lehti sijoittuu kirjoituksissaan enemmän EU:n puolelle autoritäärisempään suuntaan kulkevaa Turkkia vastaan, vaikka artikkeleista nousee huoli unionin kyvystä hoitaa pakolaistilanne niin, että se täyttäisi humanitaarisen oikeuden tuntomerkit.
Tämä Pro gradu -tutkielma selvittää sitä, miten ja miksi sopimuksen keskeisen henkilön, liittokansleri Merkelin, diskurssi muuttui pakolaisiin kytkeytyvän tilanteen edetessä ja miten tämä muutos näkyy Helsingin Sanomien välittämänä.
Tutkimuksen teoriapohjana on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimuksessa ei yritetä sanoa, onko käytetty turvallistamista koskeva teoria oikea tai väärä. Työ ei myöskään ota kantaa siihen, ovatko turvallistamiseen liitettävät uhat todellisia.
Työn menetelmänä on diskurssianalyysi. Merkelin diskurssien kehityksen havainnollistamiseksi työtä varten on haastateltu alan tutkijoita. Haastattelujen pohjalta työ nojaa kolmeen Merkel-diskurssiin, joita havainnoidaan Helsingin Sanomien aineistolla tapahtumien ajalta 2015 – 2017.
Helsingin Sanomien ja haastattelemieni asiantuntijoiden mukaan Merkelin viestinnässä on nähtävissä muutos ja havaittavissa turvallistamista, jossa maahanmuutto välittyy muun muassa terrorismiuhkana union kansalaisille ja saksalaisille.
Merkelin painotusten muuttumisen voi nähdä jatkumona sille, millainen poliitikko hän on. Liittokanslerin politiikassa on korostunut rationalistinen suhtautuminen, jossa lepää valmius linjantarkastuksiin. Reagoinnin tarvetta ovat aiheuttaneet muun muassa julkinen keskustelu, oikeistopopulismin kannatuksen nousu, muiden jäsenvaltioiden mielipiteet ja “kriisin” pitkittyminen.
Tämä kaikki on toiminut Merkelille retorisena motivaattorina painottaa syihin keskittyviä ratkaisukeinoja. Merkel on ollut valmis täsmentämään kantaansa poliittisten käänteiden myötä.
Helsingin Sanomat noudattelee eron ja toiseuden politiikkaa korostamalla Turkkia valtiona, joka kiristää EU:ta yhteisen pakolaissopimuksen avulla. Kuva jää ristiriitaiseksi, sillä samalla artikkeleista on nähtävillä se, että kyseistä sopimusta pidetään eettisistä kysymyksistä huolimatta unionin pakolaispolitiikan onnistumiskokemuksena.
Vaikka HS puhuu myös unionin kansainvälisistä velvollisuuksista, artikkeleista välittyy heikko kuva myös EU:sta uhrina, joka antaa tulijoille mahdollisuuden parempaan elämään. HS tekee siis samantyyppistä poliittista roolijakoa kuin unioni itse.
Helsingin Sanomien artikkeleissa on havaittavissa Merkeliä ymmärtävä ote ja, että kyseinen lehti sijoittuu kirjoituksissaan enemmän EU:n puolelle autoritäärisempään suuntaan kulkevaa Turkkia vastaan, vaikka artikkeleista nousee huoli unionin kyvystä hoitaa pakolaistilanne niin, että se täyttäisi humanitaarisen oikeuden tuntomerkit.