Yksin ja yhdessä : kotona asuvien vanhusten kokemuksia yksinäisyydestä ja sosiaalisista suhteista

Abstract

Tutkielman aiheena on kotona asuvien vanhusten kokemukset yksinäisyydestä ja ihmissuhteista. Vaikka vanhusten yksinäisyyttä on tutkittu melko paljon, on vanhusten oma ääni tutkimuksissa jäänyt vähemmälle. Vanhusten ihmissuhteita puolestaan on tutkittu vain lähinnä yhtenä osa-alueena vanhuusiän elämänlaatua tutkittaessa. Tässä tutkimuksessa haluttiin tutkia sekä yksinäisyyttä että ihmissuhteita, sillä yksinäisyys ja sosiaaliset suhteet kietoutuvat toisiinsa.

Tutkielma vastaa kahteen tutkimuskysymykseen: millaisena yksinäisyys vanhuksille näyttäytyy ja millaisena ihmissuhteet vanhuksille näyttäytyvät. Aineisto hankittiin haastattelemalla seitsemää kotona, kaupunkimaisessa ympäristössä, asuvaa vanhusta. Jokaisen haastateltavan luona käy sään-nöllisesti SPR:n vapaaehtoisystävä ja siksi oli syytä olettaa, että heillä on kokemusta yksinäisyydestä. Laadullinen aineiston analyysi perustui sisällönanalyysiin.

Tutkimustulokset osoittavat, että vanhukset antavat yksinäisyydelle monenlaisia merkityksiä. Yksinäisyys on mahdollista nähdä muun muassa tapahtumaköyhyytenä, arvottomuuden- ja turvattomuudentunteina sekä kaipauksena. Myös hyvän yksinäisyyden kokeminen on mahdollista. Osa vanhuksista kokee musertavaa, laaja-alaista yksinäisyyttä, kun taas osa kokee lievempää yksinäisyyttä. Lievää tai keskivaikeaa yksinäisyyttä kokevat pitävät mahdollisena yksinäisyyden tunteiden hallitsemista esimerkiksi yksin suoritettavien aktiviteettien avulla kun taas laaja-alaisesta yksinäisyy-destä kärsivät eivät koe juurikaan voivansa vaikuttaa tilanteeseen.

Kaikilla haastateltavilla on yksinäisyyden kokemuksista huolimatta useita ihmissuhteita ja sosiaaliset suhteet näyttäytyvät vanhuksille pääasiassa voimavarana. Kuitenkin joissakin ihmissuhteissa on erilaisia vastavuoroisuuden murtumia, jotka heikentävät suhteen laatua. Tällaisia ovat muun muassa läheisen toimintakyvyn heikkeneminen vuorovaikutuksen laatua huonontavana tekijänä sekä oma lisääntynyt avuntarve, joka horjuttaa itsemääräämisoikeutta ja asettaa vanhuksen joissakin ihmissuhteissa riippuvaisemman osapuolen asemaan.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että vanhukset kokevat yksinäisyyden eri tavoin ja se on kietoutuneena sosiaalisiin suhteisiin, niiden ja oman toimintakyvyn menetyksiin sekä erilaisiin murtumiin ihmissuhteissa. Jotta vanhusten osallisuutta yhteiskunnassa voitaisiin tukea, tarvitaan eläytyvää ymmärrystä vanhusten kokemuksista itsestään sosiaalisena toimijana.