Myth or cure : the placebo argument in the contemporary debate on the pharmacological treatment of depression
Rudanko, Juha (2017)
2017
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta - Faculty of Medicine and Life Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709222467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709222467
Tiivistelmä
Masennuslääkkeet ovat keskeinen depression hoitomuoto yleislääketieteessä ja psykiatriassa. Psykiatri Joanna Moncrieff ja psykologi Irving Kirsch esittävät plaseboargumentin kyseenalaistaakseen niiden tehon.
Yleisen plaseboargumentin mukaan masennuslääkkeiden tehoero lumelääkkeeseen verrattuna on vaatimaton. Moncrieff ja Kirsch pyrkivät myös osoittamaan, että tilastollisesti merkitsevät erot masennus- ja lumelääkkeen välillä ovat kliinisesti merkityksettömiä. He myös pyrkivät osoittamaan, että lääkkeillä ei ole todellista farmakologista vaikutusta masennukseen. Tätä osaa argumentista kutsun "aktiivisen plasebon" argumentiksi.
Analysoin työssäni Myth or cure? The placebo argument in the contemporary debate on the pharmacological treatment of depression kriittisesti Kirschin ja Moncrieffin argumentin osa-alueet. Peilaan heidän argumentaatiotaan psykiatrian valtavirtaan, jota edustaa depression Käypä hoito -suositus. Työn tavoite on selvittää, onnistuvatko Moncrieff ja Kirsch osoittamaan keskeinen masennuksen hoitomuoto tehottomaksi.
Yleinen plaseboargumentti pitää käyttämäni materiaalin perusteella paikkansa, mutta sekä kriitikkojen että Käypä hoito -suosituksen esittämiä väitteitä masennuslääkkeiden tehon kliinisestä merkityksestä on mahdotonta arvioida. Kriitikkojen "aktiivinen plasebo" -argumentti epäonnistuu, koska se on ristiriidassa heidän käyttämiensä tutkimusten kanssa.
Yleisen plaseboargumentin mukaan masennuslääkkeiden tehoero lumelääkkeeseen verrattuna on vaatimaton. Moncrieff ja Kirsch pyrkivät myös osoittamaan, että tilastollisesti merkitsevät erot masennus- ja lumelääkkeen välillä ovat kliinisesti merkityksettömiä. He myös pyrkivät osoittamaan, että lääkkeillä ei ole todellista farmakologista vaikutusta masennukseen. Tätä osaa argumentista kutsun "aktiivisen plasebon" argumentiksi.
Analysoin työssäni Myth or cure? The placebo argument in the contemporary debate on the pharmacological treatment of depression kriittisesti Kirschin ja Moncrieffin argumentin osa-alueet. Peilaan heidän argumentaatiotaan psykiatrian valtavirtaan, jota edustaa depression Käypä hoito -suositus. Työn tavoite on selvittää, onnistuvatko Moncrieff ja Kirsch osoittamaan keskeinen masennuksen hoitomuoto tehottomaksi.
Yleinen plaseboargumentti pitää käyttämäni materiaalin perusteella paikkansa, mutta sekä kriitikkojen että Käypä hoito -suosituksen esittämiä väitteitä masennuslääkkeiden tehon kliinisestä merkityksestä on mahdotonta arvioida. Kriitikkojen "aktiivinen plasebo" -argumentti epäonnistuu, koska se on ristiriidassa heidän käyttämiensä tutkimusten kanssa.