Lapsilähtöisyys luokanopettajien kokemana

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksia lapsilähtöisyydestä. Tämän lisäksi pro gradu -tutkielmassa tutkittiin tapoja, joilla luokanopettajat tukevat ja toteuttavat lapsilähtöisyyttä sekä luokanopettajien kokemuksia opetussuunnitelman lapsilähtöisyydestä. Tutkimuksen teoria koostuu lapsilähtöisyydestä, johon on liitetty myös oppimisen teoriaa sekä osia Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 2014. Tutkimuksessa lapsilähtöisyys määritellään lapsen omista kokemuksista, toiminnasta sekä kulttuurista lähteväksi opetus- ja oppimisprosessiksi (Brotherus ym. 2002, 50 52).

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelulla. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä kuutta eri ikäistä ja uran eri vaiheessa olevaa luokanopettajaa Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueelta. Haastattelut toteutettiin keväällä 2017. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teemoittelemalla ja tyypittelemällä aineistoa sekä tutkimuskysymysten, että teemahaastattelun teema-alueiden mukaisesti. Tutkimuksessa on piirteitä fenomenologisesta tutkimusperinteestä.

Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat kokivat lapsilähtöisyyden tärkeäksi ja he kaikki toteuttivat lapsilähtöisyyttä omassa työssään. Luokanopettajat määrittelivät lapsilähtöisyyden lapsen mielipiteiden kunnioittamiseksi, lapsen hyvinvoinniksi sekä lapsen ymmärryksen huomioimiseksi. Luokanopettajat mainitsivat lapsilähtöisyyden haasteeksi resurssien puutteen sekä hitaan toimintakulttuurin muutoksen. Luokanopettajat myös kokivat, että lapsilähtöisyys vaatii opettajalta tietynlaista asennetta. Kaikki haastateltavat toteuttivat työssään monipuolisesti lapsilähtöisiä opetustapoja. Luokanopettajat kokivat, että lapsilähtöisyys edellyttää opettajalta tietynlaisia ominaisuuksia, kuuntelun taitoa, suunnitelmallisuutta sekä ohjaavaa roolia. Luokanopettajat kokivat, että lapsilähtöisyys näkyy voimakkaasti opetussuunnitelmassa.