Miksi kotikoulu? : Kyselytutkimus vanhempien perusteluista valita lapselleen kotikoulu
Myllymäki, Outi (2017)
Myllymäki, Outi
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709212458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709212458
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten kotikouluperheiden sosiodemografiaa ja sitä, miksi vanhemmat ovat valinneet lapselleen kotikoulun. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, johon vastasi 32 kotikoululaisten vanhempaa. Vastaajien taustatiedoissa kysyttiin perheen tulotasoa, huoltajien koulutusta, lasten lukumäärää, lasten koulumatkan pituutta lähikouluun sekä sitä, oliko lapsi ollut ennen kotikouluun siirtymistään julkisessa tai yksityisessä koulussa. Kotikouluvalinnan tärkeimpien perusteluiden selvittämiseksi vastaajan tuli arvioida erilaisten väittämien tärkeyttä omien perusteluidensa kannalta numeroasteikolla 1-5. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kertoa vapaamuotoisesti perusteluistaan. Kolmantena tutkimuskysymyksenä tutkittiin muuttujien välisiä yhteyksiä, eli sitä, oliko tietyn taustatekijän ja perustelun välillä tilastollista yhteyttä.
Kotikoulua on tutkittu Suomessa melko vähän, vaikka kotikoululaisten määrä on kasvanut viime vuosina. Kotikoululle on erilaisia määritelmiä, joille yhteistä on se, että lapsi opiskelee kotona koulun sijasta ja vanhemmat ovat vastuussa opetuksesta. Tässä tutkimuksessa kotikoulu rajattiin koskemaan niitä lapsia, jotka eivät ole kirjoilla missään koulussa. Suomessa heitä on alle 400. Kansainvälisesti kotikouluun liittyvää tutkimusta on tehty paljon erityisesti Yhdysvalloissa, missä kotikoululla on myös vahvempi asema koulutusmuotona.
Kotikoulun valitsemiseen liittyvät vanhempien, lapsen ja koulun lisäksi yhteiskunnalliset tekijät. Koulutusjärjestelmät ja lainsäädännöt ovat erilaisia eri maissa, joten tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin suomalaista koulutusjärjestelmää ja -politiikkaa. Suomessa kotikoulua koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti vertailtuna melko sallivaa. Kotikoulu on vähemmistön valinta, jota pidetään vaihtoehtona julkiselle koululle. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ainakin osa vanhempien perusteluista pohjautuu kotikoulun paremmuuteen verrattuna julkiseen kouluun.
Tuloksissa kuvailtiin perheiden sosiodemografisia piirteitä sekä kotikouluvalinnan tärkeimpiä syitä, joista laskettiin kunkin väittämän keskiarvot ja tyyppiarvot. Vastaajien antamista vapaamuotoisista vastauksista etsittiin vastauksia yhdistävät teemat ja laskettiin niiden esiintyvyys. Tutkimuskysymyksissä määriteltyjen muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin pienille aineistoille soveltuvilla Mann Whitneyn U-testillä sekä Kruskal Wallisin testillä.
Määrällisissä, eli väittämien vastauksissa tärkeimmät kotikouluvalinnan perustelut lapseen liittyen olivat lapsen halu käydä kotikoulua, lapsen edistyminen opinnoissaan yksilöllisemmin kuin mitä koululuokassa olisi mahdollista sekä se, ettei lapsi saanut koulussa riittävästi onnistumisen kokemuksia. Vanhemmat pitävät kotia parempana ympäristönä lapselle ja haluavat osallistua enemmän lapsensa kasvattamiseen. Kouluun liittyvistä syistä opetuksen tasoa pidettiin tärkeänä, joskin laadullisessa aineistossa, eli vapaamuotoisissa vastauksissa esiin nousivat myös vuorovaikutuksen ongelmat koulun ja opettajien kanssa.
Tutkimusta voi pitää alustavana katsauksena aiheeseen, sillä otannan ja otoskoon haasteiden takia tulosten yleistettävyyteen tulee suhtautua varauksella. Tulevaa tutkimusta ajatellen tutkimus antoi kuitenkin arvokasta tietoa kotikouluperheistä ja valintamotiiveista. Uusliberalistinen näkemys vanhemmista koulun asiakkaina on yksi näkökulma kotikouluvalintaan, mutta todellisuudessa syyt valinnalle ovat moninaisemmat. Kokonaiskuvan tarkentumiseksi kotikoulua koskevaa tutkimusta tulisikin Suomessa tehdä enemmän.
Kotikoulua on tutkittu Suomessa melko vähän, vaikka kotikoululaisten määrä on kasvanut viime vuosina. Kotikoululle on erilaisia määritelmiä, joille yhteistä on se, että lapsi opiskelee kotona koulun sijasta ja vanhemmat ovat vastuussa opetuksesta. Tässä tutkimuksessa kotikoulu rajattiin koskemaan niitä lapsia, jotka eivät ole kirjoilla missään koulussa. Suomessa heitä on alle 400. Kansainvälisesti kotikouluun liittyvää tutkimusta on tehty paljon erityisesti Yhdysvalloissa, missä kotikoululla on myös vahvempi asema koulutusmuotona.
Kotikoulun valitsemiseen liittyvät vanhempien, lapsen ja koulun lisäksi yhteiskunnalliset tekijät. Koulutusjärjestelmät ja lainsäädännöt ovat erilaisia eri maissa, joten tutkimuksen teoriaosuudessa käsiteltiin suomalaista koulutusjärjestelmää ja -politiikkaa. Suomessa kotikoulua koskeva lainsäädäntö on kansainvälisesti vertailtuna melko sallivaa. Kotikoulu on vähemmistön valinta, jota pidetään vaihtoehtona julkiselle koululle. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ainakin osa vanhempien perusteluista pohjautuu kotikoulun paremmuuteen verrattuna julkiseen kouluun.
Tuloksissa kuvailtiin perheiden sosiodemografisia piirteitä sekä kotikouluvalinnan tärkeimpiä syitä, joista laskettiin kunkin väittämän keskiarvot ja tyyppiarvot. Vastaajien antamista vapaamuotoisista vastauksista etsittiin vastauksia yhdistävät teemat ja laskettiin niiden esiintyvyys. Tutkimuskysymyksissä määriteltyjen muuttujien välisiä yhteyksiä testattiin pienille aineistoille soveltuvilla Mann Whitneyn U-testillä sekä Kruskal Wallisin testillä.
Määrällisissä, eli väittämien vastauksissa tärkeimmät kotikouluvalinnan perustelut lapseen liittyen olivat lapsen halu käydä kotikoulua, lapsen edistyminen opinnoissaan yksilöllisemmin kuin mitä koululuokassa olisi mahdollista sekä se, ettei lapsi saanut koulussa riittävästi onnistumisen kokemuksia. Vanhemmat pitävät kotia parempana ympäristönä lapselle ja haluavat osallistua enemmän lapsensa kasvattamiseen. Kouluun liittyvistä syistä opetuksen tasoa pidettiin tärkeänä, joskin laadullisessa aineistossa, eli vapaamuotoisissa vastauksissa esiin nousivat myös vuorovaikutuksen ongelmat koulun ja opettajien kanssa.
Tutkimusta voi pitää alustavana katsauksena aiheeseen, sillä otannan ja otoskoon haasteiden takia tulosten yleistettävyyteen tulee suhtautua varauksella. Tulevaa tutkimusta ajatellen tutkimus antoi kuitenkin arvokasta tietoa kotikouluperheistä ja valintamotiiveista. Uusliberalistinen näkemys vanhemmista koulun asiakkaina on yksi näkökulma kotikouluvalintaan, mutta todellisuudessa syyt valinnalle ovat moninaisemmat. Kokonaiskuvan tarkentumiseksi kotikoulua koskevaa tutkimusta tulisikin Suomessa tehdä enemmän.