Hiilijalanjäljen tarttumapinnat arjessa : Ilmastodieetti-laskurin käyttäjien hiilijalanjälkeä kotouttavat neuvottelut

Abstract

Ilmastonmuutoksen ihmiskunnalle asettamat haasteet ovat valtaisia. Siihen liittyviin sopeutumisen ja torjunnan yhteiskunnallisiin tavoitteisiin pyritään osallistamaan ihmisiä kuluttajina ja kansalaisina, siitä huolimatta, että yksittäisen ihmisen arkielämän ja luonteeltaan globaalin ympäristöongelman suhde on monin tavoin välittynyt. Yksi keino tuoda näitä yhteyksiä näkyviin on hiilijalanjäljen laskenta. Tutkielmassa tarkastellaan hiilijalanjäljen omaksumista ihmisten arjen kannalta ja kysytään millaisen aseman hiilijalanjälki tutkittavien arjessa saa. Lähtökohtana on painottaa tutkimukseen osallistuneiden näkökulmaa ja heidän tulkintojaan hiilijalanjäljestä. Omaksumista lähestytään domestikaatio-viitekehyksen mukaisesti kotouttamisen prosessina, arjen ja hiilijalanjäljen välisenä neuvotteluna, jossa kiinnetään huomiota siihen, miten sekä omaksuttavan kohteen käyttötavat ja merkitykset, että omaksujan arkeen kuuluvat tottumukset ja merkitykset muuttuvat.

Aineistona tutkielmassa on Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-hiilijalanjälkilaskurin rekisteröityneille käyttäjille suunnattu verkkokysely ja kymmenen käyttäjän haastattelut, joihin haastateltavat hankittiin kyselyn yhteydessä. Haastatteluita käytetään pääasiallisena aineistona ja kyselyn tuloksia käytetään tutkielmassa toissijaisena aineistona, erityisesti avovastausten kuvailua sisältyy analyysi-vaiheeseen. Lisäksi kyselyyn sisältyvien ympäristötietoisuutta kartoittavien mittareiden avulla luodaan kuvaa käyttäjistä, joka tarkentaa tutkimuksen kohdetta. Haastatteluiden analyysissä niitä aineistolähtöisesti koodaamalla tuotetaan käsitteitä ja luokitteluita, joita käytetään haastateltavien arjen ja hiilijalanjäljen välisen neuvottelun kuvaamiseen.

Kuvailevassa analyysissä käsitellään hiilijalanjälkeen suhtautumista, sen käsittämistä ja merkityksellistämistä, sille määritettäviä rajoja, sitä mitä arkisia toimia liitetään hiilijalanjälkeen ja niitä asioita jotka sujuvoittavat tai hankaloittavat hiilijalanjäljen huomioon ottamista ja arkeen tehtäviä muutoksia. Analyysin päätteeksi esitetään kuvailua kokoava tulkinta hiilijalanjäljen aseman neuvottelun neljästä eri puolesta, jotka ovat hiilijalanjäljen merkittävyys, velvoittavaksi kokeminen, mielekkyys oman arjen kannalta ja muutosten toteutettavuus arjessa. Lopuksi hiilijalanjäljen kotouttamisen perustalta pohditaan mahdollisuuksia kehittää domestikaatio-viitekehystä sekä yleisesti että erityisesti arkea koskevien käsitteellisten artefaktien omaksumisen tarkastelun apuvälineenä.