Arjen sirpaleita ja suuria tunteita : Kirjeet sodan sanoittajina ja ihmissuhteiden ylläpitäjinä 1939–1944
Tampereen yliopisto
2017
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0527-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0527-7
Tiivistelmä
Toisen maailmansodan aikainen kirjeenvaihto oli Suomessa laajaa, ja sotavuosilta säilyneet kirjeet tarjoavat ainutlaatuisen aineiston paitsi historian- myös kielentutkijoille. Sodan ajan kirjeenvaihdon roolina oli yhdistää ne kaksi maailmaa, joihin suomalaiset olivat joutuneet jakautumaan: sotarintamat olivat maantieteellisesti lähellä kotijoukkoja, mutta kotirintama pysyi kuitenkin suurelta osin erillään varsinaisesta taistelurintamasta.
Erillään olivat myös sodanjohdon ja tavallisten rivimiesten maailmat. Marsalkka Mannerheimin päiväkäskyistäkin tutun koti, uskonto ja isänmaa -eetoksen sijaan rivimiesten kirjeissä korostuvat arkiset aiheet, huoli läheisistä ja koti-ikävä. Sota-ajan ihannoitu kuva urheista ja aikuisten rinnalla panoksensa isänmaalle nurkumatta antavista lapsista sen sijaan näyttää toteutuvan erään pienen tytön ja hänen äitinsä välisessä kirjeenvaihdossa. Siinä missä pariskuntien kirjeissä näyttää olevan lupa ikävöidä avoimesti, joutuu lapsi piilottamaan tunteensa ja turvautumaan itsesensuuriin.
Sota-ajan kirjeistä puhuttaessa mieleen nousee tyypillisesti puolisoiden tai rakastavaisten toisilleen kirjoittamat kirjeet. Kirjeitä kuitenkin kirjoitettiin myös ystävysten kesken. Kirjeenvaihdossa tunteista puhuttiin kuin mies miehelle, vaikka tuttuja tuntojen jakamisen tilanteita – hiljaista läsnäoloa ja omalla kaveriporukalla saunomista – ei sota-aikana ollut samalla tavalla järjestynyt.
Rakastavaisten kirjeenvaihtoa ei teoksessa ohiteta, mutta aihepiiriin on otettu uutta näkökulmaa. Puolisoiden välisessä kirjeenvaihdossa seksuaalisuuteen liittyvät diskurssit nousevat keskeiseen rooliin. Vakiintuneella avioparilla seksuaalisuus näyttäytyy luonnollisena osana parisuhdetta, kun taas seurustelevan parin kirjeissä seksuaalisuuden ja siveyden vuoropuhelu korostuu. Tutkimus osoittaa, että puolisot myös riitelivät kirjeissään rajusti. Kotoa rintamalle lähetetyt negatiivissävytteiset kirjeet voidaan nähdä tabuna, johon aiemmassa tutkimuksessa ei ole tartuttu.
Erillään olivat myös sodanjohdon ja tavallisten rivimiesten maailmat. Marsalkka Mannerheimin päiväkäskyistäkin tutun koti, uskonto ja isänmaa -eetoksen sijaan rivimiesten kirjeissä korostuvat arkiset aiheet, huoli läheisistä ja koti-ikävä. Sota-ajan ihannoitu kuva urheista ja aikuisten rinnalla panoksensa isänmaalle nurkumatta antavista lapsista sen sijaan näyttää toteutuvan erään pienen tytön ja hänen äitinsä välisessä kirjeenvaihdossa. Siinä missä pariskuntien kirjeissä näyttää olevan lupa ikävöidä avoimesti, joutuu lapsi piilottamaan tunteensa ja turvautumaan itsesensuuriin.
Sota-ajan kirjeistä puhuttaessa mieleen nousee tyypillisesti puolisoiden tai rakastavaisten toisilleen kirjoittamat kirjeet. Kirjeitä kuitenkin kirjoitettiin myös ystävysten kesken. Kirjeenvaihdossa tunteista puhuttiin kuin mies miehelle, vaikka tuttuja tuntojen jakamisen tilanteita – hiljaista läsnäoloa ja omalla kaveriporukalla saunomista – ei sota-aikana ollut samalla tavalla järjestynyt.
Rakastavaisten kirjeenvaihtoa ei teoksessa ohiteta, mutta aihepiiriin on otettu uutta näkökulmaa. Puolisoiden välisessä kirjeenvaihdossa seksuaalisuuteen liittyvät diskurssit nousevat keskeiseen rooliin. Vakiintuneella avioparilla seksuaalisuus näyttäytyy luonnollisena osana parisuhdetta, kun taas seurustelevan parin kirjeissä seksuaalisuuden ja siveyden vuoropuhelu korostuu. Tutkimus osoittaa, että puolisot myös riitelivät kirjeissään rajusti. Kotoa rintamalle lähetetyt negatiivissävytteiset kirjeet voidaan nähdä tabuna, johon aiemmassa tutkimuksessa ei ole tartuttu.