Sota-alueella elävien lasten mielenterveyden yhteys varhaisimpiin muistoihin

Abstract

Elämäntapahtumia koskevilla autobiografisilla muistoilla on yksilölle henkilökohtainen merkitys. Yleensä varhaisimmat muistot ajoittuvat ikävuosien 3 4 tapahtumiin. Varhaisten muistojen voidaan katsoa merkitsevän autobiografisen minän muodostumista ja niillä voi olla merkitystä yksilön minä-käsitykselle tai -kuvalle. Aiemmin on tutkittu vain vähän nimenomaan varhaisimman muiston ja mie-lenterveyden välisiä yhteyksiä, vaikka tiedetään, että esimerkiksi posttraumaattisella stressihäiriöllä (PTSD) ja depressiolla sekä psykososiaalisella hyvinvoinnilla on vaikutusta autobiografisen muistin toimintaan.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten sota-alueella elävien lasten nykyinen mielenterveys oli yhteydessä heidän varhaisimpiin muistoihinsa. Tutkimuksessa oli kaksi pääongelmaa: millaisia varhaisimpia muistoja sota-alueella elävillä lapsilla on sekä millainen yhteys mielenterveydellä ja sodan aikana koetuilla traumaattisilla tapahtumilla on heidän varhaisimpiin muistoihinsa. Toinen ongelma jakaantui kolmeen alakohtaan: traumaattisen tapahtuman kokemisen, PTSD:n ja depression sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin yhteyksiin varhaisimman muiston piirteisiin. Tutkimuksessa tutkittiin varhaisimpia muistoja 110 10 12-vuotiaalta palestiinalaislapselta, jotka olivat kokeneet Gazan sodan (2008 2009). Aineistossa olivat myös heidän vastauksensa PTSD- ja depressiokyselyihin sekä psykososiaalisen hyvinvoinnin kyselyyn.

Tulosten perusteella huomattavin piirre varhaisimmissa muistoissa oli emotionaalinen neutraalius: 76,4 % muistoista oli neutraaleja. Sisällöltään traumaattinen varhainen muisto kuvattiin todennäköisesti tarkkana ja individuaalisena. Traumaattinen sisältö oli yhteydessä myös kuvattuun nega-tiiviseen emotionaaliseen sävyyn. Lisäksi sisältöluokka muu tapahtuma, eli muut kuin leikkiä tai traumaa kuvaavat sisällöt, oli yhteydessä sekä negatiiviseen että positiiviseen emotionaaliseen sävyyn.

Tulosten perusteella koetut traumaattiset tapahtumat ja mielenterveys selittivät varhaisimman muiston piirteitä melko vähän, kun taas sukupuoli selitti enemmän. Traumaattisten tapahtumien kokeminen oli oletusten vastaisesti yhteydessä tarkkoihin varhaisimpiin muistoihin. PTSD:llä ja depressiolla ei ollut odotettua yhteyttä varhaisimman muiston tarkkuuteen, sisältöön tai emotionaaliseen sävyyn, mutta depressio oli yhteydessä individuaalisiin varhaisimpiin muistoihin. Psykososiaalisella hyvinvoinnilla ei ollut yhteyttä varhaisimman muiston piirteisiin. Sen sijaan sukupuoli oli yhteydessä varhaisimman muiston sisältöön, emotionaaliseen sävyyn ja sosiaaliseen orientaatioon: pojat kuvasivat tyttöjä todennäköisemmin sisällöltään traumaattisen varhaisimman muiston, tytöt puolestaan todennäköisemmin emotionaalisesti positiivisen ja sosiaalisen varhaisimman muiston.

Tutkimus toi uutta tietoa sota-alueella elävien lasten varhaisimmista muistoista. Tulokset osoittavat, että sodan kokeminen ja mielenterveyden ongelmat eivät välttämättä vaikuta lasten kykyyn muistella varhaisia asioita. Tuloksia voidaan hyödyntää resilienssitutkimuksessa. Lisäksi tulokset sukupuolen osalta tukevat näkemystä autobiografisen muistin sosiokulttuurisesta luonteesta. Jatkossa olisi tärkeää tutkia sodanaikaisten kokemusten vaikutusta lasten autobiografiseen muistiin, suku-puolen merkitystä sekä varhaisimman muiston merkitystä osana autobiografista muistia.