A pedometer-based walking program in an assisted-living setting : a pilot study
Kirvesmäki, Viivi (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709192449
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709192449
Kuvaus
Tutkielmaan liittyvä artikkeli / Article related to the thesis: A pedometer-based walking program in an assisted-living setting : a pilot study. Gerontechnology 2015;13(3):368-376
doi: 10.4017/gt.2015.13.3.009.00
https://journal.gerontechnology.org/currentIssueContent.aspx?aid=2171
doi: 10.4017/gt.2015.13.3.009.00
https://journal.gerontechnology.org/currentIssueContent.aspx?aid=2171
Tiivistelmä
Liikunta on iäkkäille elintärkeää fyysisen toimintakyvyn säilyttämiseksi. Liikunnan lisäämiskeinoja on tutkittu paljon, mutta tutkimus on keskittynyt paljolti kotona asuviin. Tässä pilottitutkimuksessa selvitettiin, miten aikaisemmissa tutkimuksissa ”tarpeeksi hyväksi” todettu askelmittari soveltuu liikunnan lisäämiseen palvelutalossa asuvilla.
Pilotti koostui seitsemän viikon kävelyohjelmasta, jossa tarkoituksena oli asteittain lisätä askelmääriä henkilökohtaisesta perustasosta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan keski-iältään 81-vuotiasta palvelutalon asukasta. Huomiota kiinnitettiin erityisesti tutkittavien ja hoitajien kokemuksiin mittarin käytöstä, motivoinnin keinoihin sekä askelmäärien seurantaan.
Alussa tutkittavien askeleiden perustasojen mediaani oli 800 askelta (päivittäinen keskiarvo 1369). Kävelyohjelman lopussa mitattuna tutkittavien askeleet eivät olleet tilastollisesti merkitsevällä tavalla lisääntyneet. Sekä tutkittavat että hoitajat raportoivat että osa iäkkäistä lisäsi liikunnallista aktiivisuuttaan askelmittarin käytön myötä. Samalla kuitenkin raportoitiin mittarin tarkkuuteen, kiinnitykseen sekä käyttöön liittyneistä ongelmista.
Askelmittariin perustuvan kävelyohjelman toteuttaminen palveluasumisyksikössä todettiin mahdolliseksi, joskin haastavaksi. Tulevaisuuden interventioissa tulee kiinnittää huomiota avoimeen kommunikaatioon hoitohenkilökunnan ja tutkijaryhmän välillä. Askelmittarien tarkkuus ei vielä näytä riittävältä toimintarajoitteisten ikäihmisten liikkumisaktiviteetin seuraamiseen. Tarve erityisesti iäkkäille suunnitelluille askelmittareille on ilmeinen.
Pilotti koostui seitsemän viikon kävelyohjelmasta, jossa tarkoituksena oli asteittain lisätä askelmääriä henkilökohtaisesta perustasosta. Tutkimukseen osallistui kahdeksan keski-iältään 81-vuotiasta palvelutalon asukasta. Huomiota kiinnitettiin erityisesti tutkittavien ja hoitajien kokemuksiin mittarin käytöstä, motivoinnin keinoihin sekä askelmäärien seurantaan.
Alussa tutkittavien askeleiden perustasojen mediaani oli 800 askelta (päivittäinen keskiarvo 1369). Kävelyohjelman lopussa mitattuna tutkittavien askeleet eivät olleet tilastollisesti merkitsevällä tavalla lisääntyneet. Sekä tutkittavat että hoitajat raportoivat että osa iäkkäistä lisäsi liikunnallista aktiivisuuttaan askelmittarin käytön myötä. Samalla kuitenkin raportoitiin mittarin tarkkuuteen, kiinnitykseen sekä käyttöön liittyneistä ongelmista.
Askelmittariin perustuvan kävelyohjelman toteuttaminen palveluasumisyksikössä todettiin mahdolliseksi, joskin haastavaksi. Tulevaisuuden interventioissa tulee kiinnittää huomiota avoimeen kommunikaatioon hoitohenkilökunnan ja tutkijaryhmän välillä. Askelmittarien tarkkuus ei vielä näytä riittävältä toimintarajoitteisten ikäihmisten liikkumisaktiviteetin seuraamiseen. Tarve erityisesti iäkkäille suunnitelluille askelmittareille on ilmeinen.