Voimaa metsästä - psykologisia harjoitteita sisältävän luontoreitin vaikutus tarkkaavuuden elpymiseen ja turhauman sietoon

Abstract

Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten metsäkävely psykologisia harjoitteita sisältävällä Voimapolku-luontoreitillä vaikuttaa tarkkaavuuden elpymiseen ja turhauman sietoon. Tarkkaavuuden elpymisestä luontoympäristössä on paljon tutkimusnäyttöä, turhauman sietoa on sen sijaan tutkittu vähemmän. Yhdessä näitä on tutkittu hyvin vähän. Psykologisilla harjoitteilla voi aikaisemman tutkimusnäytön perusteella olla tarkkaavuuden elpymistä ja turhauman sietoa tukeva vaikutus. Metsäkävelytutkimusta, jossa harjoitteet ovat osa luontoreittiä, ei ole kuitenkaan koskaan aikaisemmin tehty.

Harjoitteiden ja metsäkävelyn merkitystä tarkkaavuuden elpymisen ja turhauman siedon kannalta tutkittiin Voimapolulla ja sen läheisyydessä sijaitsevalla Ikaalisten kylpylällä vuonna 2016 kerätyllä aineistolla. Lopullisessa aineistossa oli mukana 129 osallistujaa, joiden keski-ikä oli 50 vuotta. Osallistujista valtaosa (81.4 %) oli naisia, ja suurin osa heistä oli luontosuuntautuneita. Osallistujien tarkkaavuutta mitattiin tarkkaavuuden ylläpitokyvyn mittaamiseen tarkoitetulla Sustained Attention to Response Test (SART) -menetelmällä. Turhauman sietoa puolestaan mitattiin mahdottomien anagrammien avulla. Muutosten mittaamiseksi osallistujat tekivät nämä tehtävät kahdesti: ennen metsäkävelyä ja metsäkävelyn jälkeen. Voimapolun varrella olevien psykologisten harjoitteiden merkitystä tarkasteltiin jakamalla osallistujat satunnaisesti ryhmiin, joista osa teki harjoitteet kävelyn aikana ja osa kulki reitin ilman harjoitteita. Lisäksi eri ryhmissä osallistujat kävelivät reitin eri suuntiin. Kävelyryhmien välisiä eroja tarkasteltiin 4 (ryhmä) x 2 (ennen-jälkeen) -asetelman mukaisella toistomittausten varianssianalyysilla. Hypoteesina oli, että tarkkaavuus ja turhauman sieto paranevat metsäkävelyn johdosta erityisesti niillä osallistujilla, jotka kävelevät reitin myötäpäivään ja tekevät Voimapolun varrella olevat harjoitteet oletetussa järjestyksessä.

Tulokset olivat vain osittain hypoteesin mukaisia. Tarkkaavuudessa oli havaittavissa oletusten mukaista elpymistä kaikilla kävelyryhmillä. Tämä tulos antaa tukea tarkkaavuuden elpymisteorialle ja korostaa luontoympäristön merkitystä elpymisen kannalta. Kävelyryhmien välillä ei sen sijaan havaittu eroja tarkkaavuuden suhteen, joten tämän perusteella psykologisilla harjoitteilla ei ole elpymistä tukevaa vaikutusta. Turhauman siedon osalta tulokset olivat täysin odotusten vastaisia, sillä osallistujat osoittivat kävelyn jälkeen huomattavasti vähäisempää turhauman sietoa kuin ennen kävelyä. Ryhmien välillä oli havaittavissa joitakin eroja, sillä yhdellä ryhmällä turhauman siedon lasku oli jyrkempää kuin toisilla. Odotusten vastaiset tulokset turhauman siedon osalta selittynevät pitkälti käytettyyn menetelmään liittyvillä ongelmilla. Jatkossa aihetta olisi hyvä tutkia lisää paremmin toimivalla turhauman siedon mittarilla. Psykologisia harjoitteita on jo nyt käytössä useissa luontokohteissa Suomessa ja muualla maailmassa, joten niiden merkitystä olisi tulevaisuudessa kiinnostavaa tutkia myös toisenlaisissa ympäristöissä ja kattavammalla aineistolla.