Työn epävarmuuden yhteys uupumusasteiseen väsymykseen ja työn imuun : toimiiko luovuus suojaavana voimavarana?

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys työn epävarmuudella on työhyvinvointiin (uupumusasteinen väsymys ja työn imu) sekä luovaan käyttäytymiseen työssä. Lisäksi tutkittiin luovuuden yhteyttä työhyvinvointiin ja sen mahdollista muuntavaa roolia työn epävarmuuden ja työhyvinvoinnin yhteyden välillä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia eli JD-R-mallia.

Tutkimuksen poikkileikkausaineisto on kerätty Pirkanmaan alueelta vuonna 2013 ja se on osa laajempaa Työkuormituksesta palautuminen: Työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen -tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineistoon kuului 1347 henkilöä eri ammattialoilta. Tutkittavien keski-ikä oli 47 vuotta. Heistä enemmistö oli naisia (60 %) ja ylempiä toimihenkilöitä (56 %). Tutkittavat olivat hieman korkeammin koulutettuja kuin Suomen työikäinen väestö keskimäärin. Tutkimuksen hypoteeseja tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysilla.

Tutkimuksen oletusten mukaisesti koettaessa korkeaa työn epävarmuutta työntekijät kokivat enemmän uupumusasteista väsymystä ja vähemmän työn imua. Oletus työn epävarmuuden ja luovan käyttäytymisen käänteisestä U-muotoisesta yhteydestä ei saanut tukea. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen työn epävarmuuden ja luovuuden välillä oli U-muotoinen yhteys, eli luovuutta koettiin vähiten silloin, kun työn epävarmuus oli keskitasoista. Luovuuden yhteys työhyvinvointiin oli oletusten mukainen: runsas luova käyttäytyminen liittyi vähäisempään uupumusasteiseen väsymykseen sekä korkeampaan työn imuun. Lisäksi tulokset osoittivat oletusten vastaisesti, että luovuus ei toiminut työn epävarmuuden ja työhyvinvoinnin yhteyttä suojaavana tekijänä tässä aineistossa.

Tutkimustulosten ja JD-R-mallin perusteella voidaan todeta, että työn epävarmuus on stressitekijä, joka vähentää työhyvinvointia, ja luova käyttäytyminen puolestaan lisää voimavaratekijänä työhyvinvointia. Lisäksi työn epävarmuuden havaittiin jossain määrin liittyvän vähäisempään luovuuteen. Työn epävarmuuden ja luovuuden negatiivinen yhteys tuli kuitenkin tässä tutkimuksessa esiin vain kontrolloitaessa havaittu lievä U-muotoinen yhteys. Havaitun U-muotoisen yhteyden mukaan korkea työn epävarmuus vaikuttaisi olevan jopa työntekijän luovaa käyttäytymistä jossain määrin motivoiva tekijä. On kuitenkin huomioitava, että korkealla työn epävarmuudella on havaittu johdonmukainen yhteys heikompaan hyvinvointiin. On siis tärkeää pyrkiä tulevaisuudessa löytämään työn epävarmuuden haitallisilta hyvinvointiyhteyksiltä suojaavia tekijöitä. Tämän lisäksi olisi mielenkiintoista pyrkiä selvittämään, mitkä tekijät työssä, organisaatiossa tai työntekijässä voisivat luoda työn epävarmuudesta ennemminkin luovuutta motivoivan kuin heikentävän tekijän. Hektisessä nykytyöelämässä työn epävarmuus on kuitenkin usein niin vahvasti läsnä, että sitä voi olla yleisesti ottaen mahdotonta poistaa.