Katsekontakti osana vastavuoroista viestintää : autonomisen hermoston reaktiot katsekontaktiin luonnonmukaisessa vuorovaikutustilanteessa

Abstract

Katsekontaktin affektiivisista ja kognitiivisista vaikutuksista sosiaalisen informaation käsittelyyn on saavutettu runsaasti tutkimustietoa. Koska aiemmat tutkimukset ovat olleet lähinnä sellaisia, joissa ainoastaan kasvoärsykkeen katseen suuntaa on manipuloitu, ymmärrys katsekontaktin vaikutuksista osana vastavuoroista vuorovaikutusta on jäänyt puutteelliseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla katsekontakti vaikuttaa autonomisen hermoston toimintaan, kun se koetaan tilanteena, johon molemmat osapuolet ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti. Koehenkilöiden ihokonduktanssivasteita eri katsetilanteisiin tutkittiin koetilanteessa, johon he osallistuivat yhdessä mallihenkilön kanssa. Aiemmista tutkimuksista poiketen koehenkilö sai itse päättää koekierroksilla, katsooko hän mallihenkilöä kohti vai hänestä poispäin. Myös mallihenkilön katseen suunta vaihteli suoran ja poispäin suunnatun katseen välillä. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin katsekontaktin vaikutuksia ihokonduktanssiin, kun molemmat osapuolet olivat "pakotettuja" katsomaan toisiaan kohti. Koska tutkimuksessa koehenkilö oli aktiivinen, tutkimuksessa oli mahdollista tutkia myös katsekontaktin odotukseen liittyviä autonomisen hermoston reaktioita. Lisäksi koehenkilöiden tuntemuksia eri katsetilanteissa tarkasteltiin itsearviointien avulla.

Tutkimuksen tulosten mukaan katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt. Tulokset viittasivat myös siihen, että ihokonduktanssi voimistui reaktiona paitsi toisen, myös omaan suoraan katseeseen. Tilanteet, joissa katsekontaktia ei syntynyt, eivät eronneet toisistaan. Lisäksi havaittiin, että vapaaehtoinen katsekontakti aiheutti voimakkaampia ihokonduktanssivasteita kuin "pakotettu" katsekontakti. Tarkasteltaessa odotusajan ihokonduktanssivasteita havaittiin puolestaan, että odotus "pakotetusta" katsekontaktista aiheutti voimakkaampia vasteita verrattuna odotukseen mahdollisesta vapaaehtoisesta katsekontaktista. Tarkasteltaessa itsearvioitua kiihtymystä eri katsetilanteissa ainoastaan mallihenkilön katseen suunnalla oli merkitystä, kun taas miellyttävyysarvioissa vain koehenkilön katseen suunnalla oli vaikutusta.

Tulokset tarjoavat ainutlaatuista näyttöä sille, että katsekontakti on emotionaalisesti merkittävä tilanne, jonka aikana sekä vastaanotetaan että tarjotaan sosiaalista informaatiota. Tulokset viittaavat siihen, että katsekontaktin vastavuoroinen luonne tulisi ottaa huomioon tutkittaessa myös muita katsekontaktin affektiivisia ja kognitiivisia vaikutuksia, jotta tutkimustietoa voitaisiin soveltaa nykyistä luotettavammin todellisiin vuorovaikutustilanteisiin.