Laulu laulusta : laululyriikan uudelleenkirjoittaminen ja korvaavuusstrategiat laulutekstin ja melodian näkökulmista

Abstract

Käsittelen tässä tutkielmassa laulettavissa populaarimusiikin kohdeteksteissä käytettyjä korvaavuusstrategioita ja niissä ilmenevää uudelleenkirjoittamista sekä siihen johtavia syitä. Strategioiden käsittelyssä otetaan huomioon niin globaalit kuin paikalliset strategiat kuin myös laulutekstien multimodaalinen olemus. Tällöin tarkastelussa ovat myös ne strategiat, joilla kohdetekstin kirjoittaja sopeuttaa laulumelodiaa ja -tekstiä rytmisesti toisiinsa. Tutkielman taustalla on käsitys laululyriikan kohdetekstien kirjoittamisesta funktionaalisena toimintana, jota laulun ja laulutekstin skopos eli tarkoitus määrittää.

Tutkielman aineisto koostuu yhdestä kappaleparista, johon kuuluvat Hank Williamsin esittämä countryklassikko Ramblin' Man (1951) ja Marko Haaviston siitä laatima suomennos Kulkuri (2002). Tarkastelen näitä kappaleita sekä tekstin että melodian tasolla vertaillen ja etsin merkkejä käytetyistä korvaavuusstrategioista eli kohdetekstin kirjoittamisessa käytetyistä strategioista. Aineiston analyysissä tärkeinä työvälineinä ovat muun muassa Johan Franzonin laatimat strategiavaihtoehtojen mallit, joihin pyrin sijoittamaan valitsemassani kohdetekstissä käytetyt strategiat. Aineisto edustaa sellaista populaarimusiikin kohdetekstien laatimisen tapaa, jossa tekijänä toimii lauluntekijä, joka tuottaa kohdetekstin oman tuotantonsa joukkoon.

Sekä teoriapohjan ja aineiston analyysin kautta voidaan todeta, että laulutekstin korvaamisessa voidaan käyttää kokonaisstrategiana koukkujen välittämiseen pohjautuvaa adaptaatiota, jota täydennetään erilaisilla käännösstrategioilla ja uuden aineksen tuottamisen tavoilla. Lisäksi rinnalla kulkevat melodian ja sanan yhteenpunomisen strategiat, kuten rytminen mukauttaminen ja paikoin jopa laulumelodian muuttaminen. Kääntäminen asettuu todellisuudessa yhdeksi strategiaksi muiden korvaavuusstrategioiden joukkoon. Vaikka kohdetekstissä olisikin joitakin selviä käännöksen piirteitä, voi se silti hahmottua enemmänkin adaptaatioksi. Lähdeteksti on tällöin teksti, johon kohdeteksti tukeutuu. Kohdetekstiin kuitenkin tuotetaan uutta ainesta, joka kiedotaan välitettyjen tekstikoukkujen muodostaman ytimen ympärille. Kohdetekstin kirjoitusprosessin tuloksena on tällöin uusi laulu.