"Eri meininki, eri mentaliteetti" : haastattelututkimus Suomen somalialaisten poliittisesta luottamuksesta
Kantola, Petra (2017)
Kantola, Petra
2017
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709082401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709082401
Tiivistelmä
Suomessa on vuoden 2015 pakolaiskriisin myötä kotoutettavana suurempi joukko ihmisiä kuin koskaan ennen. Siksi on tärkeää tutkia Suomessa jo pidempään asunutta maahanmuuttajaryhmää eli Suomen somalialaisia, sillä heidän kokemuksistaan voidaan ottaa oppia myös pakolaiskriisin myötä Suomeen saapuneiden kotouttamiseen.
Tässä tutkielmassa kotoutumista tarkastellaan poliittisen luottamuksen viitekehyksessä, sillä poliittinen luottamus kertoo osaltaan kotoutumisesta yhteiskuntaan, ja sitä voi pitää poliittisen integraation mittarina. Kotoutumisen kannalta poliittinen integraatio on työllistymisen ja kielitaidon lisäksi tärkeää, sillä poliittinen ulkopuolisuus voi osaltaan myös johtaa sosiaaliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen, kun politiikassa ei osata ilman merkittävän väestöryhmän osallistumista ottaa huomioon heidän tarpeitaan. Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat Suomen somalialaisten poliittiseen luottamukseen ja sen muotoutumiseen.
Tutkielmassa selvitetään kahden kilpailevan teoriasuuntauksen kykyä selittää poliittisen luottamuksen muotoutumista: kokemukset kotimaasta saattavat vaikuttaa poliittiseen luottamukseen myös Suomessa, mikäli luottamuksen ajatellaan olevan kulttuurista, eli luonteeltaan melko pysyvää ja varhaisiän sosialisaatiossa muotoutuvaa. Korruptoituneen poliittisen järjestelmän vuoksi poliittisen luottamuksen pitäisi siis olla matalaa myös Suomessa. Toisaalta institutionaalisten teorioiden mukaan poliittisen luottamuksen ajatellaan olevan vaihtelevaa ja yhteydessä arvioon instituutioiden suoriutumisesta, jolloin esimerkiksi talouden tai järjestelmää kohtaan asetettujen odotusten tulisi olla merkittävässä roolissa poliittisessa luottamuksessa riippumatta aiemmista kokemuksista.
Tutkielman empiirisen osion muodostaa teemahaastatteluaineisto, joka koostuu yhdeksästä somalialaistaustaisen henkilön haastattelusta ja yhdestä taustahaastattelusta, jossa haastateltava oli kantasuomalainen maahanmuuttajaohjaaja. Tutkielman aineisto osoittaa, että poliittinen luottamus on Suomen somalialaisten keskuudessa melko korkeaa, eikä matala poliittinen luottamus Somaliassa leimaa suomalaista järjestelmää. Yhdistäväksi teemaksi haastatteluissa nousi luottamus demokratiaan ja yhteiskunnan instituutioihin, jotka lopulta palautuivat luottamukseen oikeusjärjestelmää kohtaan. Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että poliittinen kiinnostus määrittää poliittista kiinnittymistä kuten kantaväestössäkin.
Kulttuurintuntemuksen ja kielitaidon lisäksi haastateltavat nostivat kantaväestöä edustavat luottohenkilöt keskeiseen asemaan myös koulutuspolun valinnassa, mikä taas on edistänyt työllistymistä ja tätä kautta aktiivista osallistumista. Vaikuttaakin siltä, että kuntien ja järjestöjen tukihenkilötoimintaan olisi erityisen tärkeää suunnata resursseja, jos halutaan ottaa oppia somalialaisten kotoutumisesta Suomeen.
Tässä tutkielmassa kotoutumista tarkastellaan poliittisen luottamuksen viitekehyksessä, sillä poliittinen luottamus kertoo osaltaan kotoutumisesta yhteiskuntaan, ja sitä voi pitää poliittisen integraation mittarina. Kotoutumisen kannalta poliittinen integraatio on työllistymisen ja kielitaidon lisäksi tärkeää, sillä poliittinen ulkopuolisuus voi osaltaan myös johtaa sosiaaliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen, kun politiikassa ei osata ilman merkittävän väestöryhmän osallistumista ottaa huomioon heidän tarpeitaan. Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat Suomen somalialaisten poliittiseen luottamukseen ja sen muotoutumiseen.
Tutkielmassa selvitetään kahden kilpailevan teoriasuuntauksen kykyä selittää poliittisen luottamuksen muotoutumista: kokemukset kotimaasta saattavat vaikuttaa poliittiseen luottamukseen myös Suomessa, mikäli luottamuksen ajatellaan olevan kulttuurista, eli luonteeltaan melko pysyvää ja varhaisiän sosialisaatiossa muotoutuvaa. Korruptoituneen poliittisen järjestelmän vuoksi poliittisen luottamuksen pitäisi siis olla matalaa myös Suomessa. Toisaalta institutionaalisten teorioiden mukaan poliittisen luottamuksen ajatellaan olevan vaihtelevaa ja yhteydessä arvioon instituutioiden suoriutumisesta, jolloin esimerkiksi talouden tai järjestelmää kohtaan asetettujen odotusten tulisi olla merkittävässä roolissa poliittisessa luottamuksessa riippumatta aiemmista kokemuksista.
Tutkielman empiirisen osion muodostaa teemahaastatteluaineisto, joka koostuu yhdeksästä somalialaistaustaisen henkilön haastattelusta ja yhdestä taustahaastattelusta, jossa haastateltava oli kantasuomalainen maahanmuuttajaohjaaja. Tutkielman aineisto osoittaa, että poliittinen luottamus on Suomen somalialaisten keskuudessa melko korkeaa, eikä matala poliittinen luottamus Somaliassa leimaa suomalaista järjestelmää. Yhdistäväksi teemaksi haastatteluissa nousi luottamus demokratiaan ja yhteiskunnan instituutioihin, jotka lopulta palautuivat luottamukseen oikeusjärjestelmää kohtaan. Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että poliittinen kiinnostus määrittää poliittista kiinnittymistä kuten kantaväestössäkin.
Kulttuurintuntemuksen ja kielitaidon lisäksi haastateltavat nostivat kantaväestöä edustavat luottohenkilöt keskeiseen asemaan myös koulutuspolun valinnassa, mikä taas on edistänyt työllistymistä ja tätä kautta aktiivista osallistumista. Vaikuttaakin siltä, että kuntien ja järjestöjen tukihenkilötoimintaan olisi erityisen tärkeää suunnata resursseja, jos halutaan ottaa oppia somalialaisten kotoutumisesta Suomeen.