Valvontakulttuurin ja -mallin arvioiva katsaus : Case STUK Ydinvoimalaitosten valvontaosasto
Peltoniemi, Eeva (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-09-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709062373
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709062373
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvontaosaston (YTO) valvontakulttuurin ja valvontamallin arvioiva katsaus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää valvontakulttuurin tilaa suhteutettuna Nuclear Energy Agencyn kahteen arviointikriteerit muodostavaan dokumenttiin. Tutkimuksella pyritään luomaan kokonaiskuva YTOn valvontakulttuurista ja kehitysmahdollisuuksista.
Teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta osa-alueesta. Ensimmäisen osan kehyksestä muodostaa valvonnan teorian sekä valvontamallin käsitteen määrittely. Toisen osan teoriakehyksestä muodostaa organisaatiokulttuurinen teoria ja valvontakulttuurin käsitteen taustoitus sekä määrittely. Osuuden tarkoitus on auttaa lukijaa seuraamaan tutkimuksen etenemistä käsitteiden kautta. Teoriassa esitellään myös YTOn kulttuuriin aikaisemmin kohdennettuja tutkimuksia taustoittamaan kulttuurin kehitystä.
Tutkimusmenetelmänä on kooste kvalitatiivisesta arvioivasta etnografisesta tapaustutkimusotteesta. Aineiston kerääminen toteutettiin teemahaastattelun ja havainnoinnin yhdistelmällä. Kolmetoista haastateltavaa koostuivat johto- ja esimiestason henkilöstöistä, myös tarkastajataustaisia haastateltavia oli otoksessa muutama.
Aineiston perusteella kokemus osaston valvontakulttuurista on moninainen. Koetaan tarvetta määritellä tarkemmin valvontaa ohjaava valvontamalli. Aikaisemmin sitoutumattomuus malleihin nähtiin joustavuutena. Aineisto kuitenkin osoitti mallittomuuden ajavan valvontaa tehottomampaan suuntaan. Valvontakulttuurin kokonaisuudessa havainnot korostivat johtamisen merkitystä kulttuurin kokonaisuudelle valvonnan kohdentamisen ja muun kehityksen kannalta. Aineisto osoitti kulttuuria edelleen haastavan samankaltaiset teemat kuin 2000-luvun alussa tehdyn tutkimuksen mukaan.
Tulokset osoittavat aineiston ja teorian yhteistarkastelussa YTOn tämänhetkisen valvontakulttuurin kehittämistarpeita. Kulttuurillinen jaettu todellisuus on paikoin heterogeeninen eli kulttuuria ei kaikilta osin koeta samanlaisena läpi organisaation. Toisaalta heikkoa kulttuuria on helpompi lähteä kehittämään haluttuun suuntaan henkilöstön tiedostaessa muutostarpeita ja kehityskohtia. Johtamisella ja kommunikaatiolla nähdään olevan tärkeä rooli valvontakulttuurin kehittämisessä, jotta valvonnalla voidaan paremmin tunnistaa asioiden turvallisuusmerkityksiä. Jatkotutkimuksen aiheet YTOn kontekstissa voivat liittyä esimerkiksi muutosjohtajuuteen, etäjohtamiseen, organisaatiokulttuurin kehittämiseen sekä viranomaiskulttuurin ja luvanhaltijan turvallisuuskulttuurien vuorovaikutukseen.
Teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta osa-alueesta. Ensimmäisen osan kehyksestä muodostaa valvonnan teorian sekä valvontamallin käsitteen määrittely. Toisen osan teoriakehyksestä muodostaa organisaatiokulttuurinen teoria ja valvontakulttuurin käsitteen taustoitus sekä määrittely. Osuuden tarkoitus on auttaa lukijaa seuraamaan tutkimuksen etenemistä käsitteiden kautta. Teoriassa esitellään myös YTOn kulttuuriin aikaisemmin kohdennettuja tutkimuksia taustoittamaan kulttuurin kehitystä.
Tutkimusmenetelmänä on kooste kvalitatiivisesta arvioivasta etnografisesta tapaustutkimusotteesta. Aineiston kerääminen toteutettiin teemahaastattelun ja havainnoinnin yhdistelmällä. Kolmetoista haastateltavaa koostuivat johto- ja esimiestason henkilöstöistä, myös tarkastajataustaisia haastateltavia oli otoksessa muutama.
Aineiston perusteella kokemus osaston valvontakulttuurista on moninainen. Koetaan tarvetta määritellä tarkemmin valvontaa ohjaava valvontamalli. Aikaisemmin sitoutumattomuus malleihin nähtiin joustavuutena. Aineisto kuitenkin osoitti mallittomuuden ajavan valvontaa tehottomampaan suuntaan. Valvontakulttuurin kokonaisuudessa havainnot korostivat johtamisen merkitystä kulttuurin kokonaisuudelle valvonnan kohdentamisen ja muun kehityksen kannalta. Aineisto osoitti kulttuuria edelleen haastavan samankaltaiset teemat kuin 2000-luvun alussa tehdyn tutkimuksen mukaan.
Tulokset osoittavat aineiston ja teorian yhteistarkastelussa YTOn tämänhetkisen valvontakulttuurin kehittämistarpeita. Kulttuurillinen jaettu todellisuus on paikoin heterogeeninen eli kulttuuria ei kaikilta osin koeta samanlaisena läpi organisaation. Toisaalta heikkoa kulttuuria on helpompi lähteä kehittämään haluttuun suuntaan henkilöstön tiedostaessa muutostarpeita ja kehityskohtia. Johtamisella ja kommunikaatiolla nähdään olevan tärkeä rooli valvontakulttuurin kehittämisessä, jotta valvonnalla voidaan paremmin tunnistaa asioiden turvallisuusmerkityksiä. Jatkotutkimuksen aiheet YTOn kontekstissa voivat liittyä esimerkiksi muutosjohtajuuteen, etäjohtamiseen, organisaatiokulttuurin kehittämiseen sekä viranomaiskulttuurin ja luvanhaltijan turvallisuuskulttuurien vuorovaikutukseen.