"We Are All Adolescents Now" : the Problematics of Categorizing Young Adult Fiction as a Genre
Risku, Johanna (2017)
2017
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-08-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709042367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201709042367
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani englanninkielisen nuorisokirjallisuuden nykytilaa ja kehitystä. Tutkielmani tavoitteena on arvioida nuorisokirjallisuuden luokittelua omaksi kirjallisuudenlajikseen ja sen ongelmallisuutta. Nuorisokirjallisuutta käsitellään tänä päivänä omana genrenään niin markkinointi- kuin akateemisissakin yhteyksissä, ja koen tämän olevan ongelmallista ilman tarkempaa tutkimusta nuorisokirjallisuuden nykytilasta.
Tutkimukseni kartoittaa genren määritelmän monipuolisuutta ja nostaa esille genren kirjallisen ja markkinointiin yhdistetyn merkityksen sekavuutta etenkin nuorisokirjallisuuden määrittelyn kontekstissa. Analyysini tueksi tutkin nuorisokirjallisuuden teemoja ja tekstuaalisia tekijöitä kolmen esimerkkiromaanin kautta. Estelle Maskamen Did I Mention I Love You? (2015), John Greenin Looking for Alaska (2005) ja Suzanne Collinsin The Hunger Games (2008) havainnollistavat tutkielmassani englanninkielisen nuorisokirjallisuuden tilaa 2000-luvulla, johon tutkimukseni keskittyy.
Nuorisokirjallisuuden määritelmiin kuuluvat yleisimmin edellytykset nuoresta päähenkilöstä, joka toimii myös tarinan fokalisoijana, sekä ennakko-oletuksesta, että nuorisoromaanin lukija on itse samassa ikäluokassa tämän protagonistin kanssa. Näitä tekijöitä arvioin tutkielmassani narratiivisten vaikutusten tutkimisen avulla, pohtien miten eri tavoilla esimerkkiromaanini lähestyvät samoja teemoja. Pyrin myös osoittamaan miten samanlaista kertojaa, päähenkilöä minä-kertojana, hyödyntävät narratiivit kuitenkin tuottavat erilaisia narratiivisia tilanteita, ja tämän myötä lisäksi rakentavat erilaisia lukijakonstruktioita.
Nuorisokirjallisuutta lähestytään tutkielmassani myös crossover-kirjallisuuden käsitteen kautta, jonka mukaan todelliset lukijat ylittävät heille kohdennetun kirjallisuudenalan rajoja. Tämän seurauksena nuorisokirjallisuus erityisesti nuorille suunnattuna kirjallisuutena on kyseenalaistettava, sillä nuorisoromaanien lukijakunta on tänä päivänä valtava ja heterogeeninen, kattaen lukijoita lapsista aikuisiin.
Tutkielmani valossa käy ilmi, että nuorisokirjallisuuden määritteleminen perinteisten kirjallisten genren ominaispiirteiden perusteella on vajavainen tapa luokitella tämän päivän nuorisokirjallisuuden kenttää. 2000-luvun kontekstissa on otettava huomioon myös tekstin ulkoisia tekijöitä, kuten kirjallisuuden todelliset lukijat, markkinoinnin suuntaaminen eri ikäryhmille, ja nuorisokirjallisuuden alan jatkuva kehitys ja kasvu.
Tutkimukseni kartoittaa genren määritelmän monipuolisuutta ja nostaa esille genren kirjallisen ja markkinointiin yhdistetyn merkityksen sekavuutta etenkin nuorisokirjallisuuden määrittelyn kontekstissa. Analyysini tueksi tutkin nuorisokirjallisuuden teemoja ja tekstuaalisia tekijöitä kolmen esimerkkiromaanin kautta. Estelle Maskamen Did I Mention I Love You? (2015), John Greenin Looking for Alaska (2005) ja Suzanne Collinsin The Hunger Games (2008) havainnollistavat tutkielmassani englanninkielisen nuorisokirjallisuuden tilaa 2000-luvulla, johon tutkimukseni keskittyy.
Nuorisokirjallisuuden määritelmiin kuuluvat yleisimmin edellytykset nuoresta päähenkilöstä, joka toimii myös tarinan fokalisoijana, sekä ennakko-oletuksesta, että nuorisoromaanin lukija on itse samassa ikäluokassa tämän protagonistin kanssa. Näitä tekijöitä arvioin tutkielmassani narratiivisten vaikutusten tutkimisen avulla, pohtien miten eri tavoilla esimerkkiromaanini lähestyvät samoja teemoja. Pyrin myös osoittamaan miten samanlaista kertojaa, päähenkilöä minä-kertojana, hyödyntävät narratiivit kuitenkin tuottavat erilaisia narratiivisia tilanteita, ja tämän myötä lisäksi rakentavat erilaisia lukijakonstruktioita.
Nuorisokirjallisuutta lähestytään tutkielmassani myös crossover-kirjallisuuden käsitteen kautta, jonka mukaan todelliset lukijat ylittävät heille kohdennetun kirjallisuudenalan rajoja. Tämän seurauksena nuorisokirjallisuus erityisesti nuorille suunnattuna kirjallisuutena on kyseenalaistettava, sillä nuorisoromaanien lukijakunta on tänä päivänä valtava ja heterogeeninen, kattaen lukijoita lapsista aikuisiin.
Tutkielmani valossa käy ilmi, että nuorisokirjallisuuden määritteleminen perinteisten kirjallisten genren ominaispiirteiden perusteella on vajavainen tapa luokitella tämän päivän nuorisokirjallisuuden kenttää. 2000-luvun kontekstissa on otettava huomioon myös tekstin ulkoisia tekijöitä, kuten kirjallisuuden todelliset lukijat, markkinoinnin suuntaaminen eri ikäryhmille, ja nuorisokirjallisuuden alan jatkuva kehitys ja kasvu.