"Ei jaksa lukea kun en ole lukumato" : romaanin eri formaatit nuorten tarinaympäristössä

Abstract

Tutkielma tarkastelee romaanin eri formaatteihin liittyviä etuja ja hyötyjä sekä romaanin roolia nuorten tarinaympäristössä. Tutkielman tavoitteena on tarjota näkökulmia koulun digitalisoitumiseen, nuorten lukuintoon ja kirjallisuudenopetuksen tavoitteisiin liittyviin keskusteluihin. Hypoteesina on, että äänikirjan ja e-kirjan tuominen mukaan vaihtoehdoksi kirjallisuudenopetukseen voisi yksilötasolla parantaa lukukokemusta ja lisätä lukuintoa. Lisäksi hypoteesina on, että tarinat eivät ole kadonneet nuorten elämästä, vaan romaani eri formaateissaan kilpailee erityisesti sarjojen ja elokuvien kanssa samasta tilasta.

Kevään 2017 aikana toteutettuun tutkimuskokeiluun osallistui yhteensä 87 lukiolaista ja yhdeksäsluokkalaista, joista kolmasosa luki romaanin e-kirjana, kolmasosa paperikirjana ja kolmasosa kuunteli teoksen äänikirjana. Yhdeksäsluokkalaisten teoksena oli Salla Simukan Punainen kuin veri (2013) ja lukiolaisilla Riina Katajavuoren Wenla Männistö (2014). Ennen ja jälkeen lukemisen/kuuntelemisen vastaajat täyttivät kyselylomakkeet, jotka käsittelivät mm. teknologiankäyttö-tottumuksia, tarinaympäristöä sekä luku-/kuuntelukokemuksen miellyttävyyttä. Lisäksi kirjallisesti testattiin sitä, miten hyvin vastaajat muistivat lukemansa/kuuntelemansa teoksen sisältöä.

Tutkielma ei tarjoa yleistettävissä olevaa tilastotietoa siitä, mikä romaanin formaatti olisi paras vaihtoehto suurimmalle osalle nuoria. Tutkielma valottaa kuitenkin formaatteihin liittyviä etuja ja mahdollisuuksia, jotka ovat relevantteja kirjallisuudenopetuksen suunnittelussa. Esimerkiksi vaikeus keskittyä nousi esiin haasteena kaikkien kolmen romaaniformaatin kohdalla. Ääni- ja e-kirjojen kohdalla etuna esiin nousi erityisesti helppo kuljetettavuus. Vastaukset antoivat myös viitteitä siitä, että teknologisten alustojen käytettävyys voisi parantua käyttöopastuksella, vaikka käytössä olevat laitteet olisivatkin nuorille tuttuja entuudestaan. Tarinoita, niin romaaneja kuin sarjoja ja elokuviakin, kulutetaan vastausten perusteella pääosin siksi, että ne ovat hyvää viihdettä tai mukavaa ajankulua. Vastaavasti syynä erityisesti lukemattomuudelle on se, että lukeminen koetaan tylsäksi. Näyttäisi siltä, että tarinan lukemisen, kuuntelemisen tai katselemisen mielekkyydessä tai epämielekkyydessä on kyse tylsyyden ja uppoutumisen välisestä kilpailusta.

Taustateorioina on hyödynnetty muun muassa lukijatutkimusta, didaktiikantutkimusta, immersiotutkimusta, vapaa-ajankäyttötutkimusta, käytettävyystutkimusta sekä kognitiotutkimusta. Monitieteellisen lähestymistavan vuoksi myös mahdolliset jatkotutkimusaiheet ovat moninaiset: aihe herättää kysymyksiä esimerkiksi keskittymiskyvyn ylläpitämisestä eri tarinaformaateissa ja lukihäiriön tai S2-statuksen suhteesta eri formaatteihin.