Sosiaalisen pääoman monitulkintaisuus
Räty, Eeva (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201708162294
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201708162294
Tiivistelmä
Sosiaalisen pääoman käsite on viime aikoina esiintynyt laajasti eri alojen tutkimuksissa. Sosiaalinen pääoma käsitteenä täydentää fyysisen ja inhimillisen pääoman käsitteitä tuomalla esiin sen arvon, joka ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa piilee. Sosiaalisen pääoman käsitteelle löytyy varmasti yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin. Tässä tutkimuksessa sosiaalista pääomaa tutkitaan organisaation ja vielä rajatummin työyhteisön näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia monitulkintaisuuksia työyhteisön sosiaalisen pääoman ilmiöön liittyy. Taustateoriana tutkimuksessa käytetään James G. Marchin rajoitetun rationaalisuuden teoriaa ja siitä johdettua teoriaa monitulkintaisuudesta. Toisena näkökulmana tutkimuksessa on sosiaalisen pääoman mittaaminen, jota lähestytään mittausteorian avulla.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena Hämeenlinnan kaupungille. Hämeenlinnassa mitataan vuosittain työyhteisöjen tilaa sosiaalisen pääoman kyselyllä. Tutkimuksessa tehtiin kolme teemahaastattelua, joiden avulla selvitettiin sitä, kuinka haastateltavat mieltävät sosiaalisen pääoman ilmiönä ja mihin he kokevat sen vaikuttavan. Haastattelujen avulla tutkimukseen tuodaan kolme eri näkökulmaa työyhteisön sosiaalisesta pääomasta: työntekijän näkökulma, esimiehen näkökulma ja työnantajan näkökulma. Toisena teemana tutkimuksessa tutkittiin kaupungissa käytettävää sosiaalisen pääoman mittaria ja mittausteorian avulla lähestyttiin mittarin filosofista, faktuaalista ja funktionaalista toimivuutta. Haastattelujen avulla selvitettiin, kokevatko haastateltavat sosiaalisen pääoman mittaamisen toimivaksi ja hyödylliseksi.
Tutkimuksen tuloksina saatiin, että sosiaalisen pääoman ilmiötä on vaikea ymmärtää ja pukea sanoiksi. Tästä huolimatta ilmiö käsitteellistyi kaikille haastateltaville saman suuntaisesti, eikä suuria eroavaisuuksia löytynyt haastateltavien tavassa ymmärtää ilmiötä. Mittaamisprosessin osalta tuloksena saatiin, että mittaamisen nykyisellään ei koeta olevan tarpeeksi vaikuttavaa. Vaikka mittaamisella on saatu nostettua esiin niitä työyhteisöjä, joissa esiintyy ongelmia, toimet näiden ongelmien korjaamiseksi ovat olleet puutteellisia.
Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena Hämeenlinnan kaupungille. Hämeenlinnassa mitataan vuosittain työyhteisöjen tilaa sosiaalisen pääoman kyselyllä. Tutkimuksessa tehtiin kolme teemahaastattelua, joiden avulla selvitettiin sitä, kuinka haastateltavat mieltävät sosiaalisen pääoman ilmiönä ja mihin he kokevat sen vaikuttavan. Haastattelujen avulla tutkimukseen tuodaan kolme eri näkökulmaa työyhteisön sosiaalisesta pääomasta: työntekijän näkökulma, esimiehen näkökulma ja työnantajan näkökulma. Toisena teemana tutkimuksessa tutkittiin kaupungissa käytettävää sosiaalisen pääoman mittaria ja mittausteorian avulla lähestyttiin mittarin filosofista, faktuaalista ja funktionaalista toimivuutta. Haastattelujen avulla selvitettiin, kokevatko haastateltavat sosiaalisen pääoman mittaamisen toimivaksi ja hyödylliseksi.
Tutkimuksen tuloksina saatiin, että sosiaalisen pääoman ilmiötä on vaikea ymmärtää ja pukea sanoiksi. Tästä huolimatta ilmiö käsitteellistyi kaikille haastateltaville saman suuntaisesti, eikä suuria eroavaisuuksia löytynyt haastateltavien tavassa ymmärtää ilmiötä. Mittaamisprosessin osalta tuloksena saatiin, että mittaamisen nykyisellään ei koeta olevan tarpeeksi vaikuttavaa. Vaikka mittaamisella on saatu nostettua esiin niitä työyhteisöjä, joissa esiintyy ongelmia, toimet näiden ongelmien korjaamiseksi ovat olleet puutteellisia.