Miten kiinnittyä kouluun? Oppilaiden näkökulma koulutyöhön kiinnittymisen haasteisiin

Abstract

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin oppilaan koulutyöhön kiinnittymistä ja erityisesti emotionaalisen koulutyöhön kiinnittymisen rakentumista koulun sosiaali-sessa ympäristössä. Kolmessa osatutkimuksessa tarkasteltiin alakoulun loppuvai-heessa olevien oppilaiden (n=79) ja yläkoulun alkuvaiheessa olevien oppilaiden (n=91) käsityksiä ja kokemuksia. Tutkimus on monimenetelmällinen tutkimus, jonka aineisto koostuu samoilla oppilailla teetetyistä kuvaprojektioista (n=167), ryhmähaastatteluista (n=161) ja pitkittäisasetelmana toteutetusta oppilaskyselystä (n=170). Analyysissa yhdistettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin koulun sosiaalista ympäristöä emotio-naalisen koulutyöhön kiinnittymisen näkökulmasta. Tulokset osoittivat, että koulun sosiaalinen ympäristö ei aina tue oppilaan koulutyöhön kiinnittymistä. Kouluyhtei-sössä koettu hyväksyntä ja arvostus (vahva kuulumisen kokemus) eivät välttämättä edistäneet myönteisiä emootioita koulutyötä kohtaan tai koulutyön merkitykselli-syyden kokemusta. Erityisesti vertaissuhteet näyttivät usein haastavan oppilaan myönteisiä koulutyötä koskevia emootioita ja koulutyön merkityksellisyyden koke-musta. Vain kolmasosassa oppilaiden kuvauksista vertaisvuorovaikutussuhteet näh-tiin voimavarana oppilaan emotionaaliselle koulutyöhön kiinnittymiselle. Opettajan ja oppilaan välisen vuorovaikutussuhteen laatu vaikutti emotionaaliseen koulutyöhön kiinnittymiseen yksiselitteisemmin. Tulokset osoittivat, että oppilaan myönteinen suhde opettajaan on vahvasti yhteydessä oppilaan myönteisiin koulutyötä koskeviin emootioihin ja koulutyön merkityksellisyyden kokemukseen. Huomionarvoista on, että lähes puolet oppilaiden kuvauksista kuvasivat sosiaalisen tuen puutetta opettajan ja oppilaan välisissä suhteissa, mikä puolestaan oli yhteydessä oppilaan heikentyneeseen kuulumisen kokemukseen ja edelleen kielteisiin koulutyötä koskeviin emootioihin ja asenteisiin.

Toisessa osatutkimuksessa oppilaiden koulutyöhön kiinnittymisen rakentumista tar-kasteltiin analysoimalla koulutyöhön kiinnittymisen strategioita. Strategiat kuvasivat oppilaan tapoja pyrkiä saavuttamaan vuorovaikutukseen ja opiskeluun tai vain jom-paankumpaan toiminnan kohteeseen liittyviä tavoitteita koulun sosiaalisessa ympä-ristössä. Oppilaiden kiinnittymisen strategiat saattoivat joko edistää tai heikentää koulutyöhön kiinnittymistä. Etenkin opettaja-oppilas vuorovaikutussuhteet näyttivät kaventavan oppilaan mahdollisuuksia hyödyntää oppimisen kannalta suotuisia kiinnittymisen strategioita. Opettaja-oppilas suhteissa oppilaan pyrkimys aktiivisuu-teen nähtiin koulutyöstä etäännyttävänä. Sen sijaan vertaisvuorovaikutuksessa aktii-visten ympäristöä muokkaamaan pyrkivien strategioiden hyödyntäminen nähtiin pääosin edistävän oppilaan koulutyöhön kiinnittymistä. Vertaisvuorovaikutussuhteet näyttäytyivät siten opettaja-oppilas suhteita joustavampana ympäristönä, jossa oppilaiden oli mahdollista soveltaa sellaisia strategioita, jotka tukevat tarkoituksen-mukaista oppimista.

Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin emotionaalisen koulutyöhön kiinnittymisen kehittymistä ja erityisesti opettajan roolia oppilaan kuulumisen kokemuksen tukijana. Tulokset osoittivat, että oppilaan kokemus opettaja-oppilas vuorovaikutuksesta vaikuttaa siihen, miten oppilaat kokevat vertaissuhteet ja kuinka pysyvinä ne näyttäytyvät. Oppilaiden opettajan toiminnasta tunnistama rohkaisu ja kannustus liittyen opiskeluun sekä kokemus opettajan arvostuksesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta rakensivat oppilaan kuulumisen kokemusta opettaja-oppilas vuorovaiku-tussuhteissa ja edelleen oppilaan kokemusta vertaisryhmän jäsenyydestä. Tulokset olivat rohkaisevia erityisesti yläkoulun oppilaiden näkökulmasta, sillä yhteys opettaja-oppilas ja vertaissuhteiden välillä näyttäytyi yläkoulussa vahvempana kuin alakoulussa. Tämä viittaa siihen, että huolimatta muutoksista oppilaan sosiaalisessa ympäristössä ennen ja jälkeen siirtymän opettajalla on todelliset mahdollisuudet vaikuttaa oppilaan kokonaisvaltaisen kuulumisen kokemuksen rakentumiseen myös moni-muotoisemmassa yläkoulukontekstissa.

Kolmen osatutkimuksen tulokset tuottivat uutta ymmärrystä siitä, miten suoma-laiset peruskoululaiset rakentavat suhdettaan koulutyöhön ja miten he sovittavat omia tavoitteitaan koulun sosiaalisen ympäristön asettamiin tavoitteisiin kahdessa tärkeässä vuorovaikutussuhteessa, opettajien ja vertaisten kanssa. Tutkimustulokset osoittavat, että tullakseen aktiivisiksi oman opiskelunsa toimijoiksi oppilaan kiinnittymistä on tietoisesti tuettava. Tässä keskeisessä roolissa on sellaisen vuorovaikutuksen tukeminen oppilaiden ja heidän oppimisympäristöjensä – sekä vertaisten että oppilaiden ja opettajien – välillä, joka tukee oppilaan mielekkäitä osallisuuden ja kouluyhteisöön kuulumisen kokemuksia.

In this dissertation, I explore the construction of students’ academic engagement in the social environment of a Finnish school. In particular, I focus on the dimension of students’ emotional engagement. Students’ experiences and perceptions were investigated in three studies (I–III). Two cohorts of students were included in the study: i) students at the end of primary school (n=79) and ii) students at the begin-ning of secondary school (n=91). I used a mixed-methods approach combining qualitative and quantitative methods; accordingly, the data were collected through picture tasks, group interviews, and surveys.

In study I, I investigated the school’s social environment as a context for the construction of emotional engagement. The results show that the school’s social environment does not always support student engagement. Experiencing a sense of belonging does not ensure positive school-related affects; it can in fact have the opposite effect. Students’ peer relations in particular seemed to challenge the de-velopment of positive school-related emotions and the valuing of schoolwork. Only a third of students described peer relationships as a resource for emotional engagement. Instead, the role of teacher-student relationships seemed to be stronger in the student engagement process. Moreover, the results show that a sense of belonging in teacher-student interaction resonates strongly with the students’ school-related affects and the valuing of schoolwork. However, almost half of the students’ descriptions of teacher-student relationships revealed a weak sense of belonging caused by a lack of emotional and informational support from teachers; this contributed to negative affects towards schoolwork.

In Study II, I focused on analysing the strategies students use to construct their academic engagement in the social environment of the school. The strategies de-scribe the way students achieve the social goals and/or the goals related to school-work in interaction with teachers and peers. The students reported using various, more or less functional strategies that engaged them in or disengaged them from academic activities. Teacher-student interaction in particular seemed to narrow the students’ opportunities to use strategies that promote meaningful learning; they did not recognise strategies that would enable them to change the course of events in a positive way. Instead, in peer interaction, the use of active strategies was seen mostly to promote students’ academic engagement. Hence, in comparison to teacher-student relations, peer relations were revealed to be a more flexible context in which it becomes possible to act according to strategies that promote meaningful learning.

In Study III, I focused on analysing the development of students’ emotional en-gagement and especially the teacher’s role in promoting it. The results show that the students’ emotional engagement in teacher-student relationships is associated with emotional engagement in peer relations, and it explains the perceived peer group relations over time. The students’ experiences of encouragement related to studying and fair and respectful treatment from teachers promote the students’ sense of belonging in teacher-student and peer interaction. The results are encouraging concerning secondary school students’ emotional engagement. The association between teacher-student and peer-group relations was stronger among the secondary school students than among the primary school students. This implies that despite the students’ great diversity, teachers have real opportunities to influence their students’ sense of belonging at different phases of the school path.

This dissertation produces a new understanding of how Finnish comprehensive school students construct their relations to schoolwork and how they fit their own goals into the school context through interaction with teachers and peers. The results of the dissertation show that in order for students to become active agents of their own studies, student engagement has to be supported. More precisely, it is of central importance to support interaction between students and their learning environments – both among peers and between students and the teacher – that promotes the students’ experiences of meaningful participation and a sense of be-longing at school.