Pitkien työtuntien yhteys palautumiseen : Kahden vuoden seurantatutkimus

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten pitkät viikkotyötunnit ovat yhteydessä palautumisen mekanismeihin ja seurauksiin kahden vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää, heijastuvatko työviikkotunneissa tapahtuvat mahdolliset muutokset palautumiseen. Palautumisen mekanismeista tarkasteltiin työstä irrottautumista, rentoutumista, taidon hallintaa ja kontrollia vapaa-ajalla. Palautumisen seurauksista keskityttiin palautumisen tarpeeseen, työuupumukseen, työn imuun ja uniongelmiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi ponnisteluiden ja palautumisen malli. Tutkimuksessa oletettiin, että pitkät viikkotyötunnit ovat negatiivisesti yhteydessä palautumisen mekanismeihin ja työn imuun ja positiivisesti yhteydessä palautumisen tarpeeseen, työuupumukseen ja uniongelmiin. Lisäksi hypoteesina oli, että työviikkotuntien väheneminen heijastuu myönteisesti ja vastaavasti viikkotyötuntien lisääntyminen heijastuu kielteisesti palautumisen mekanismeihin ja seurauksiin.

Tutkimuksen aineisto on osa Tampereen yliopiston toteuttamaa ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Työkuormituksesta palautuminen: Työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen . Tutkimus toteutettiin kahden vuoden seurantatutkimuksena, josta tämän tutkimuksen aineisto koostuu ensimmäisen ja viimeisen aineistonkeruun kyselyvastauksista. Tutkimukseen osallistuneista 664:stä henkilöstä 58 % oli naisia ja vastaajien keski-ikä oli 47,5 vuotta. Keskimäärin tutkimukseen osallistuneet työskentelivät 39 tuntia viikossa. Tutkittavat jaettiin viikkotyötuntien pituuden mukaan ryhmiin ja ryhmien eroja palautumisen mekanismeissa sekä palautumisen seurauksissa tarkasteltiin toistomittausten kovarianssianalyysien avulla.

Tulokset osoittivat, että pitkien viikkotyötuntien ja työstä irrottautumisen ja rentoutumisen välillä oli hypoteesin mukainen negatiivinen yhteys. Myös taidon hallintakokemukset vapaa-ajalla näyttivät vähentyvän niillä, jotka tekivät koko ajan pitkää työpäivää. Hypoteesin mukaisesti vähän työskentelevät kokivat myös vähemmän uupumusasteista väsymystä kuin paljon työskentelevät. Uupumusasteisen väsymyksen havaittiin myös vähentyvän viikkotyötuntien vähentyessä ja lisääntyvän viikkotyötuntien lisääntyessä.

Tutkimustulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että työviikkotuntien pituudella on yhteyttä erityisesti työstä irrottautumiseen ja rentoutumiseen ja uupumusasteiseen väsymykseen. Jotta työntekijöiden hyvinvointia voidaan jatkossakin tukea muuttuvassa ja tehokkuuteen painottuvassa työelämässä, olisi työtuntien määrään kiinnitettävä huomiota.