Työholismin yhteys työssä suoriutumiseen : työn imu yhteyttä muuntavana tekijänä

Abstract

Tämän tutkimuksen päätarkoituksena oli tarkastella työholismin (runsas ja pakonomainen työskentely) ja työn imun yhteyttä työssä suoriutumiseen (työtehtävissä suoriutuminen ja kontekstuaalinen suoriutuminen) sekä sitä, muuntaako työn imu työholismin ja työssä suoriutumisen välistä yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin työholismin yhteyttä työn imuun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin JD-R-mallia (Bakker & Demerouti, 2007; Demerouti, Bakker, Nachreiner, & Schaufeli, 2001b), jota soveltaen työholismin ajateltiin olevan yhteydessä työn vaatimuksiin ja työn imun työn voimavaroihin.

Tutkimus perustuu poikkileikkausaineistoon, joka on osa laajempaa Työkuormituksesta palautuminen: Työ- ja ympäristöpsykologisten näkökulmien yhdistäminen -tutkimushanketta. Tutkimushankkeen aineiston keruu toteutettiin verkkokyselynä kevään ja alkukesän aikana vuonna 2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 1347 eri alojen työntekijää, ja vastausprosentiksi muodostui 37,5 %. Vastanneiden enemmistö oli naisia (59,8 %) keski-iän ollessa 46,9 vuotta (vaihteluväli 20 68 vuotta).

Suoria ja muuntavia yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisten regressioanalyysien avulla. Tulokset osoittivat, että hypoteesien mukaisesti runsas työskentely oli positiivisesti yhteydessä työn imuun, työtehtävissä suoriutumiseen ja kontekstuaaliseen suoriutumiseen. Mitä runsaammin työntekijä siis työskenteli, sitä enemmän hän koki työn imua ja sitä paremmaksi hän arvioi työtehtävissä suoriutumisensa ja kontekstuaalisen suoriutumisensa. Pakonomainen työskentely oli hypoteesin vastaisesti positiivisesti yhteydessä kontekstuaaliseen suoriutumiseen, eli mitä pakonomaisemmin työntekijä työskenteli, sitä paremmaksi hän arvioi kontekstuaalisen suoriutumisensa. Pakonomainen työskentely ei ollut yhteydessä työn imuun eikä työtehtävissä suoriutumiseen. Työn imu oli positiivisesti yhteydessä sekä työtehtävissä suoriutumiseen että kontekstuaaliseen suoriutumiseen. Pakonomainen työskentely muunsi runsaan työskentelyn ja työn imun välistä yhteyttä hypoteesin mukaisesti niin, että työskentelyn ollessa pakonomaista runsaan työskentelyn yhteys työn imuun oli heikompi kuin silloin, kun työskentelyn pakonomaisuus oli vähäistä. Hypoteesit työn imun muuntavasta roolista eivät saaneet tukea, sillä työn imu ei muuntanut runsaan työskentelyn eikä pakonomaisen työskentelyn yhteyttä työssä suoriutumisen ulottuvuuksiin.

Tässä tutkimuksessa työholismia ja työssä suoriutumista tutkittiin ottamalla huomioon niiden eri ulottuvuudet. Lähestymistapa tuotti uutta tietoa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että työn imu tukee työssä suoriutumista, kuten myös runsas työskentely osana työholismia. Sen sijaan, kun työholismissa korostuu pakonomaisuus, yhteyttä työtehtävissä suoriutumiseen ei ole. Näin ollen tuottavin organisaatio on todennäköisesti se, joka saa työntekijänsä aidosti innostumaan työstään.