Sotilaat, työ ja perhe
Otonkorpi-Lehtoranta, Katri (2017)
Tampere University Press
2017
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2017-08-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0475-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0475-1
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastelen sotilastyötä tekevien miesten palkkatyön ja perheen suhteita puolustusvoimien kahdessa yksikössä, Maavoimien esikunnassa ja Panssari-prikaatissa. Puolustusvoimat ja sotilastyö ovat työn ja perheen suhteiden näkökulmasta omaleimaisia, sillä niillä on pitkä institutionalisoitunut asema yhteiskunnassa ja niiden toimintaa säädellään erityisin lain, asetuksin ja ohjeistuksin.
2000-luvulta alkaen työn ja perheen suhteisiin liittyvät kysymykset ovat nousseet laajasti esille puolustusvoimissa. Ajankohtaisuuden taustalla on puolustusvoimissa viime vuosina kiihtyvällä tahdilla toteutetut mittavat organisaatiouudistukset, jotka ovat vaikuttaneet sotilaiden työn ja perheen suhteiden järjestämisen mahdollisuuksiin ja ehtoihin. Muutamia viimeaikaisia avauksia lukuun ottamatta näiden organisaatiouudistusten vaikutuksista ja ylipäänsä suomalaisten sotilaiden työn ja perheen suhteista on saatavilla tutkimustietoa niukasti. Koska puolustusvoimat on yhteiskunnallisesti merkittävä toimija, on sotilastyötä koskevalla tiedolla yleisempääkin merkitystä.
Lähestyn työn ja perheen suhteita työelämän ja organisaation näkökulmasta. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia ovat sotilaiden työn ja perheen suhteita järjestävät käytännöt ja prosessit. Tutkin myös sitä, miten käytännöt, prosessit ja sukupuoli muovaavat toisiaan. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni vastatakseni analysoin ensin sitä, millaisia ovat työn ja perheen suhteita muovaavan organisatorisen tilan ulottuvuudet Maavoimien esikunnassa ja Panssariprikaatissa. Tutkin myös sitä, millaiset ovat materiaalis-regulatiivisen, sosiaalisen ja mentaalisen ulottuvuuden keskinäiset suhteet. Toiseen tutkimuskysymykseeni vastatakseni analysoin sitä, miten sukupuoli on läsnä työn ja perheen suhteita järjestävissä käytännöissä ja prosesseissa sekä miten sotilasmiehet neuvottelevat maskuliinisuuksien muokkaamisesta.
Tutkimus sijoittuu yhteiskuntatieteellisen työn ja perheen suhteita käsittelevän työelämäntutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueille. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä yhdistän toisiinsa kolmiulotteisen tilan ja sukupuolen teoretisointeja. Tutkimuksen aineisto koostuu ryhmä-, yksilö- ja asiantuntijahaastatteluista (yhteensä 29 istuntoa) ja dokumenttiaineistosta. Dokumenttiaineisto käsittää asiantuntijahaastatteluissa saatua materiaalia sekä kolme keskeistä organisaation ohjesääntöä.
Tulosten mukaan puolustusvoimien työn ja perheen suhteita järjesti materiaalis-regulatiivisesta näkökulmasta ahne ja antelias joustavuus, liikkuvuus, taloudellinen rationaalisuus sekä työn kuormittavuus. Sekä työnantaja että työntekijälähtöinen joustavuus olivat osa työn tekemisen arkea samoin kuin erityisesti Maavoimien esikunnassa tapahtuva liikkuvuus paikasta toiseen niin työpäivien kuin työviikkojenkin tasolla. Työssä ja työurassa tapahtuvia muutoksia pohdittiin niiden taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Työ koettiin kuormittavana ja työn tekemisen rytmi annettuna. Sosiaalista ulottuvuutta leimasi homososiaalisuus ja hierarkkisuus. Homososiaalisuus näkyi miesten välisenä solidaarisuutena ja seksuaalissävytteisen huumorin käyttämisenä sekä heteronormatiivisuuden korostamisena. Hierarkkisuus pohjasi sotilasarvojär-jestelmään sekä esimies- ja alaissuhteisiin liittyviin vastuisiin ja velvollisuuksiin. Organisatorisen tilan mentaaliselle ulottuvuudelle oli ominaista institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön ristiveto sekä tässä ristivedossa paikkaansa etsivä sotilaan työkyvyn uusintamisesta huolehtiva perhe. Materiaalis-regulatiivisen ulottuvuuden piirteet saivat erilaisia painotuksia Maavoimien esikunnassa ja Panssariprikaatissa, mutta sosiaalisen ja mentaalisen ulottuvuuden piirteet sisälsivät samoja elementtejä molemmissa yksiköissä.
Maavoimien esikunnassa työn ja perheen suhteita järjestävän organisatorisen tilan ulottuvuuksien vuorovaikutus tuotti fyysisten rakenteiden ja sääntöjen sekä yksilöllisten tarpeiden kohtaamattomuutta, uusien sosiaalisten jakojen syntymistä organisaation sisälle sekä työn, perheen ja yksityiselämän eriytymistä. Näistä johtuvat muutos-paineet kohdistuivat tilan materiaalis-regulatiiviseen ulottuvuuteen tarpeena kehittää uusia käytäntöjä koskien työn tekemisen aikoja ja paikkoja. Sosiaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet näkyivät ennen kaikkea erilaisina odotuksina työn ja perheen suhteiden järjestämiselle. Mentaalisen tilan osalta oli havaittavissa institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön välisen ristivedon vahvistumista.
Panssariprikaatissa organisatorisen tilan ulottuvuuksien vuorovaikutus näkyi niukkojen henkilöstöresurssien joustamista rajoittavina vaikutuksina, oman tulosyksikön erityisyyden vaalimisena sekä moninaisena neuvotteluna työn ja perheen paikoista sotilaan elämänkokonaisuudessa. Fyysiseen ulottuvuuteen tämä heijastui joustamis-mahdollisuuksien vaikeutumisena, mutta samaan aikaan työntekijälähtöisen jouston arvostamisena ja puolustamisena sekä työn ja perheen suhteiden järjestämistä helpottavien järjestelyjen hyödyntämisenä. Sosiaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet näkyivät toisten työtaakan lisäämisen välttämisenä oman jaksamisen kustannuksella, eron tekemisenä suhteessa muihin tulosyksiköihin sekä erilaisten perheeseen liittyvien hoiva- ja huoltovastuiden näkymisen vahvistumisena työpaikalla. Mentaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet liittyivät yhteisvastuulliseen työn tekemiseen, ammatillistumisen vahvistumiseen sekä perheen merkityksen ja jaetun vanhemmuuden vahvistumiseen upseerien elämänkokonaisuudessa.
Maskuliinisuuksien harjoittamisen osalta nousi esille, että organisatorisessa muutostilanteessa konventionaalisia maskuliinisuuksien harjoittamisen tapoja pyritään kollektiivisesti vahvistamaan ja ristiriitaisia rajoittamaan. Myös työn ja perheen suhteiden järjestämiseen liittyvien valintojen ja ratkaisujen yksilöllistämisellä, niin sanotulla oman valinnan retoriikalla, estetään vaihtoehtoisten maskuliinisuuksien harjoittamista. Panssariprikaatissa oli Maavoimien esikuntaa enemmän mahdollisuuksia erilaisten maskuliinisuuksien esiin nostamiselle. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että työn ja perheen suhteisiin kiinnittyvien maskuliinisuuksien harjoittamisen tapojen haastaminen on mahdollista vallitsevia maskuliinisuuksia toisaalla uusintamalla.
Tutkimuksen keskeisin tulos on, että työn ja perheen suhteissa on kyse institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön ristivedosta, jossa perheen rooliksi jää yhtäältä pitää huolta sotilaan työkyvyn uusintamisesta ja toisaalta sopeutua muutoksiin. Samaan aikaan kuitenkin organisatoriset muutokset, joilla on yhteiskunnalliset kytköksensä, kyseenalaistavat tätä asetelmaa.
Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää mietittäessä työn ja perheen suhteiden käytännönjärjestelyjä sekä tehtäessä näkyväksi sosiaalisia odotuksia ja itsestään selviksi muuttuneita ajattelu- ja toimintamalleja. Puolustusvoimissa sotilaan toimintakyky on ymmärretty fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja eettisenä. Tutkimus antaa välineitä kaikkien näiden osa-alueiden pohtimiseen työn ja perheen suhteiden näkökulmasta. Tutkimuksen anti työn ja perheen suhteita koskevalle tutkimukselle liittyy ennen kaik-kea tilateoreettisen sekä tilateoreettisen ja sukupuolianalyysin yhdistämisen hyödyntämiseen. Tilateoreettinen lähestymistapa mahdolllistaa kokonaisvaltaisen teoreettisen viitekehyksen työn ja perheen suhteiden tarkastelulle.
2000-luvulta alkaen työn ja perheen suhteisiin liittyvät kysymykset ovat nousseet laajasti esille puolustusvoimissa. Ajankohtaisuuden taustalla on puolustusvoimissa viime vuosina kiihtyvällä tahdilla toteutetut mittavat organisaatiouudistukset, jotka ovat vaikuttaneet sotilaiden työn ja perheen suhteiden järjestämisen mahdollisuuksiin ja ehtoihin. Muutamia viimeaikaisia avauksia lukuun ottamatta näiden organisaatiouudistusten vaikutuksista ja ylipäänsä suomalaisten sotilaiden työn ja perheen suhteista on saatavilla tutkimustietoa niukasti. Koska puolustusvoimat on yhteiskunnallisesti merkittävä toimija, on sotilastyötä koskevalla tiedolla yleisempääkin merkitystä.
Lähestyn työn ja perheen suhteita työelämän ja organisaation näkökulmasta. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia ovat sotilaiden työn ja perheen suhteita järjestävät käytännöt ja prosessit. Tutkin myös sitä, miten käytännöt, prosessit ja sukupuoli muovaavat toisiaan. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni vastatakseni analysoin ensin sitä, millaisia ovat työn ja perheen suhteita muovaavan organisatorisen tilan ulottuvuudet Maavoimien esikunnassa ja Panssariprikaatissa. Tutkin myös sitä, millaiset ovat materiaalis-regulatiivisen, sosiaalisen ja mentaalisen ulottuvuuden keskinäiset suhteet. Toiseen tutkimuskysymykseeni vastatakseni analysoin sitä, miten sukupuoli on läsnä työn ja perheen suhteita järjestävissä käytännöissä ja prosesseissa sekä miten sotilasmiehet neuvottelevat maskuliinisuuksien muokkaamisesta.
Tutkimus sijoittuu yhteiskuntatieteellisen työn ja perheen suhteita käsittelevän työelämäntutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueille. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä yhdistän toisiinsa kolmiulotteisen tilan ja sukupuolen teoretisointeja. Tutkimuksen aineisto koostuu ryhmä-, yksilö- ja asiantuntijahaastatteluista (yhteensä 29 istuntoa) ja dokumenttiaineistosta. Dokumenttiaineisto käsittää asiantuntijahaastatteluissa saatua materiaalia sekä kolme keskeistä organisaation ohjesääntöä.
Tulosten mukaan puolustusvoimien työn ja perheen suhteita järjesti materiaalis-regulatiivisesta näkökulmasta ahne ja antelias joustavuus, liikkuvuus, taloudellinen rationaalisuus sekä työn kuormittavuus. Sekä työnantaja että työntekijälähtöinen joustavuus olivat osa työn tekemisen arkea samoin kuin erityisesti Maavoimien esikunnassa tapahtuva liikkuvuus paikasta toiseen niin työpäivien kuin työviikkojenkin tasolla. Työssä ja työurassa tapahtuvia muutoksia pohdittiin niiden taloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Työ koettiin kuormittavana ja työn tekemisen rytmi annettuna. Sosiaalista ulottuvuutta leimasi homososiaalisuus ja hierarkkisuus. Homososiaalisuus näkyi miesten välisenä solidaarisuutena ja seksuaalissävytteisen huumorin käyttämisenä sekä heteronormatiivisuuden korostamisena. Hierarkkisuus pohjasi sotilasarvojär-jestelmään sekä esimies- ja alaissuhteisiin liittyviin vastuisiin ja velvollisuuksiin. Organisatorisen tilan mentaaliselle ulottuvuudelle oli ominaista institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön ristiveto sekä tässä ristivedossa paikkaansa etsivä sotilaan työkyvyn uusintamisesta huolehtiva perhe. Materiaalis-regulatiivisen ulottuvuuden piirteet saivat erilaisia painotuksia Maavoimien esikunnassa ja Panssariprikaatissa, mutta sosiaalisen ja mentaalisen ulottuvuuden piirteet sisälsivät samoja elementtejä molemmissa yksiköissä.
Maavoimien esikunnassa työn ja perheen suhteita järjestävän organisatorisen tilan ulottuvuuksien vuorovaikutus tuotti fyysisten rakenteiden ja sääntöjen sekä yksilöllisten tarpeiden kohtaamattomuutta, uusien sosiaalisten jakojen syntymistä organisaation sisälle sekä työn, perheen ja yksityiselämän eriytymistä. Näistä johtuvat muutos-paineet kohdistuivat tilan materiaalis-regulatiiviseen ulottuvuuteen tarpeena kehittää uusia käytäntöjä koskien työn tekemisen aikoja ja paikkoja. Sosiaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet näkyivät ennen kaikkea erilaisina odotuksina työn ja perheen suhteiden järjestämiselle. Mentaalisen tilan osalta oli havaittavissa institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön välisen ristivedon vahvistumista.
Panssariprikaatissa organisatorisen tilan ulottuvuuksien vuorovaikutus näkyi niukkojen henkilöstöresurssien joustamista rajoittavina vaikutuksina, oman tulosyksikön erityisyyden vaalimisena sekä moninaisena neuvotteluna työn ja perheen paikoista sotilaan elämänkokonaisuudessa. Fyysiseen ulottuvuuteen tämä heijastui joustamis-mahdollisuuksien vaikeutumisena, mutta samaan aikaan työntekijälähtöisen jouston arvostamisena ja puolustamisena sekä työn ja perheen suhteiden järjestämistä helpottavien järjestelyjen hyödyntämisenä. Sosiaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet näkyivät toisten työtaakan lisäämisen välttämisenä oman jaksamisen kustannuksella, eron tekemisenä suhteessa muihin tulosyksiköihin sekä erilaisten perheeseen liittyvien hoiva- ja huoltovastuiden näkymisen vahvistumisena työpaikalla. Mentaaliseen ulottuvuuteen kohdistuvat muutospaineet liittyivät yhteisvastuulliseen työn tekemiseen, ammatillistumisen vahvistumiseen sekä perheen merkityksen ja jaetun vanhemmuuden vahvistumiseen upseerien elämänkokonaisuudessa.
Maskuliinisuuksien harjoittamisen osalta nousi esille, että organisatorisessa muutostilanteessa konventionaalisia maskuliinisuuksien harjoittamisen tapoja pyritään kollektiivisesti vahvistamaan ja ristiriitaisia rajoittamaan. Myös työn ja perheen suhteiden järjestämiseen liittyvien valintojen ja ratkaisujen yksilöllistämisellä, niin sanotulla oman valinnan retoriikalla, estetään vaihtoehtoisten maskuliinisuuksien harjoittamista. Panssariprikaatissa oli Maavoimien esikuntaa enemmän mahdollisuuksia erilaisten maskuliinisuuksien esiin nostamiselle. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että työn ja perheen suhteisiin kiinnittyvien maskuliinisuuksien harjoittamisen tapojen haastaminen on mahdollista vallitsevia maskuliinisuuksia toisaalla uusintamalla.
Tutkimuksen keskeisin tulos on, että työn ja perheen suhteissa on kyse institutionalisoituneen kutsumustyön ja professionaalistuneen palkkatyön ristivedosta, jossa perheen rooliksi jää yhtäältä pitää huolta sotilaan työkyvyn uusintamisesta ja toisaalta sopeutua muutoksiin. Samaan aikaan kuitenkin organisatoriset muutokset, joilla on yhteiskunnalliset kytköksensä, kyseenalaistavat tätä asetelmaa.
Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää mietittäessä työn ja perheen suhteiden käytännönjärjestelyjä sekä tehtäessä näkyväksi sosiaalisia odotuksia ja itsestään selviksi muuttuneita ajattelu- ja toimintamalleja. Puolustusvoimissa sotilaan toimintakyky on ymmärretty fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja eettisenä. Tutkimus antaa välineitä kaikkien näiden osa-alueiden pohtimiseen työn ja perheen suhteiden näkökulmasta. Tutkimuksen anti työn ja perheen suhteita koskevalle tutkimukselle liittyy ennen kaik-kea tilateoreettisen sekä tilateoreettisen ja sukupuolianalyysin yhdistämisen hyödyntämiseen. Tilateoreettinen lähestymistapa mahdolllistaa kokonaisvaltaisen teoreettisen viitekehyksen työn ja perheen suhteiden tarkastelulle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4983]