Maahanmuuttajataustaisten varhaiskasvattajien käsityksiä kulttuuri-identiteetistä ja kulttuurienvälisyydestä työelämän viitekehyksessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata maahanmuuttajataustaisten varhaiskasvattajien käsityksiä kulttuuri-identiteetistä, kulttuuritaustan vaikutuksesta ammatti-identiteettiin, varhaiskasvatuksen kulttuurienvälisyydestä sekä työssä vaadittavasta kulttuurienvälisestä kompetenssista sekä työssä tapahtuvasta kulttuurienvälisestä oppimisesta. Tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologis-hermeneuttinen.

Tutkimukseen osallistui seitsemän lastentarhanopettajan, lastenhoitajan tai avustajan tehtävissä työskentelevää maahanmuuttajataustaista varhaiskasvattajaa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Tulokset saatiin analysoimalla aineisto laadullisella, osittain aineistolähtöisellä ja osittain teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä teemoitellen.

Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaisen varhaiskasvattajan kulttuuri-identiteetti on monitahoinen ja kontekstisidonnainen. Identiteetissä korostuu vaihdellen maahanmuuttajan, entisen kotimaan kansalaisen ja suomalaisen identiteetti. Suomalaisuus näkyy erityisesti arvoihin samaistumisessa. Ammatillisen identiteetin kannalta maahanmuuttajuus näkyy erityisesti kielitaitona, kykynä toimia kahden kulttuurin asiantuntijana ja sekä herkkyytenä ymmärtää maahanmuuttajaperheitä.

Kulttuurienvälisyys näyttäytyy hieman eri tavoin riippuen siitä, millä varhaiskasvatuksen ulottuvuudella liikutaan. Työyhteisössä taustat nähdään irrelevanttina, ja ammattitaitoisuus on erilaisia taustoja tärkeämpää. Lapsiryhmässä kulttuurienvälisyys on luonnollista, arkista monikulttuurisuutta, joka huomioidaan ryhmän toiminnassa. Kasvattajien ja huoltajien välillä kulttuurienvälisyys liitettiin erityisesti Euroopan ulkopuolelta tuleviin. Kulttuurienvälinen kohtaaminen ei haastateltujen mukaan kuitenkaan vaadi erityisosaamista, vaan ennen kaikkea avoimuutta ja kunnioitusta. Kulttuurienvälinen oppiminen tapahtuu varhaiskasvatuksessa konkreettisissa, vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. Suuri osa oppimisesta on tiedostamatonta, ja liittyy henkilökohtaiseen kasvuun. Tuloksissa kulttuurilla selittäminen näyttäytyy ajoittain ristiriitaisella tavalla.

Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että varhaiskasvatuksen työntekijältä edellytetään samaistumista varhaiskasvatuksen arvoihin, mutta kasvattajien erilaisiin taustoihin suhtaudutaan kuitenkin hyväksyvästi. Työpaikan vallitseviin arvoihin sopeutuminen voi korostua, kun halutaan eroon maahanmuuttajataustasta toiseutta tuottavana kategorisointina, ja halutaan tulla nähdyksi ennen kaikkea ammattinsa edustajana. Haastateltujen tämänhetkiset työpaikat olivat melko monokulttuurisia. Monokulttuurisessa työyhteisössä keskitytään usein valtakulttuurin perinteisiin, vaikka kulttuurinen osaaminen ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa toimimisen taidot nähdään tärkeinä varhaiskasvatuksen tavoitteina. Maahanmuuttajan tietotaito ja elämänkokemukset ovat arvokas lisä varhaiskasvatuksen monikulttuurisuuskasvatukselle.