Itsearviointien vaikuttavuus lukioissa rehtoreiden näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa rehtoreiden näkemyksiä ja kokemuksia johtamiensa lukioiden itsearvioinneista ja erityisesti niiden vaikuttavuudesta. Itsearviointien vaikuttavuudesta ei ole juuri saatavilla empiiristä tutkimustietoa, joten aihetta kartoitettiin aluksi kyselyllä, jota syvennettiin haastatteluiden avulla. Lähtökohtana toimi täten monimenetelmällinen näkökulma tutkimukseen. Tutkimus kohdistettiin nuorten lukiokoulutusta tarjoavien lukioiden rehtoreille, joista 57 vastasi kyselyyn. Haastatteluun valittiin kuusi rehtoria kyselyssä suostumuksensa antaneista vastaajista.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat kokemuksellinen oppiminen ja oppivan organisaation teoriat. Itsearviointia tarkastellaan tutkimuksessa kokonaisvaltaisesta ja toisaalta prosessinäkökulmasta, jossa otetaan huomioon itsearvioinnin eri vaiheita, toimijoita sekä se konteksti, jossa itsearviointi tapahtuu. Itsearvioinnilla viitataan lukioiden oppilaitostasoiseen itsearviointiin, jonka päätavoitteena on kehittyminen. Itsearvioinnin toteutustapojen voi katsoa heijastavan oppilaitoksen toiminta- ja johtamiskulttuureja, jotka vaikuttavat esimerkiksi yleisiin asenteisiin itsearviointia kohtaan. Tutkimuksen fokus oli niissä hyödyissä ja vaikutuksissa, joita itsearvioinnilla on oppilaitoksen toimintaan. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten itsearviointien vaikuttavuus rakentuu, mikä on eri toimijoiden merkitys prosessissa ja miten oppivan organisaation piirteet liittyvät itsearviointien vaikuttavuuteen. Kiinnostuksen kohteena olivat myös itsearvioinnin kehittämisen haasteet.

Lähes puolessa lukioista itsearviointia tehdään vuosittain ja neljänneksessä vähintään kuukausittain. Itsearviointi toteutetaan useimmiten kyselynä. Kolmasosassa lukioista ei käytetä mitään tiettyä mallia tai menetelmiä itsearvioinnin toteuttamiseksi. Opettajilla on mahdollisuus osallistua itsearviointien suunnitteluun ja toteutukseen suurimmassa osassa lukioista, opiskelijoiden osallistumisen sen sijaan mainitsi vain muutama rehtoreista. Rehtori hallitsee itsearvioinnin kokonaisuutta, sillä hänen roolinsa näyttää olevan keskeinen itsearviointiprosessin käynnistäjänä ja toimeenpanijana.

Kyselyn tulosten mukaan itsearvioinnit ovat vaikuttaneet melko paljon lukion toiminnan osa-alueisiin. Haastatteluiden perusteella itsearvioinnit ovat vaikuttaneet eniten oppilaitoksen arkipäivään liittyviin asioihin, joilla voi toisaalta olla epäsuoria vaikutuksia esimerkiksi oppimistuloksiin. Ainakin osassa lukioista hyödynnetään kokemuksellisia oppimisprosesseja itsearviointeja tehtäessä. Haastateltujen rehtoreiden mielestä laadukas itsearviointi on ennen kaikkea vaikuttavaa, mutta vaikutusten todentaminen saattaa olla haastava tehtävä. Itsearviointiin suhtaudutaan pääasiassa myönteisesti, mutta ajan riittämättömyys asettaa haasteita itsearvioinnin toteuttamiselle. Tällä voi olla vaikutusta motivaatioon ja sitoutumiseen tehdä itsearviointia, ja sitä kautta vaikuttavuuteen.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että itsearviointikäytännöt vaihtelevat lukioissa. Oppilaitosten yksilöllisten toimintakulttuurien voidaan katsoa muodostavan perustan, jonka pohjalta itsearviointiprosessit etenevät. Alle kymmenen prosenttia rehtoreista koki, että oppilaitos on saanut tarpeeksi tukea ulkopuolisilta toimijoilta itsearvioinnin toteuttamiseksi ja ulkopuolisen tuen koettiin myös edistäneen vähiten itsearviointien hyödyntämistä. Keskeisin taustamuuttuja tutkimuksessa oli se, käytetäänkö lukiossa jotain mallia tai menetelmää itsearvioinnin toteuttamiseksi. Etenkin niissä lukioissa, joissa ei käytetä tiettyä mallia tai menetelmää, näyttää tulosten mukaan olevan suurempi tarve ulkopuoliselle tuelle, sillä itsearviointi ei ole näissä lukioissa niin vakiintunutta toimintaa.