Eleet osana suggestopedista S2-luokkahuonevuorovaikutusta
Jokipohja, Anna-Kaisa (2017)
Jokipohja, Anna-Kaisa
2017
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-07-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201707072177
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201707072177
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa analysoidaan, miten eleitä käytetään osana S2-luokkahuonevuorovaikutusta suggestopedisellä aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen suomen kielen alkeiskurssilla. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten eleitä käytetään suggestopedisessä S2-luokkahuonevuorovaikutuksessa? Miten opettaja käyttää eleitä? Miten opiskelijat käyttävät eleitä? 2. Millaisia vuorovaikutuksellisia tehtäviä eleillä on?
Elehtimisen merkitys osana kakkoskielistä vuorovaikutusta on laajasti tunnustettu, mutta tästä huolimatta eleitä on tutkittu S2-luokkahuonevuorovaikutuksessa vasta vähän. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota empiiriseen aineistoon perustuvaa tietoa eleiden aktuaalisista esiintymistä ja tehtävistä S2-opetuksessa.
Tutkimuksen aineistona on 215 minuuttia syksyllä 2016 videoituja oppitunteja Tampereella sijaitsevasta Onnenkieli-koulusta, jossa opetetaan suomea toisena kielenä suggestopedisellä opetusmenetelmällä. Eleet ovat olennainen osa opetusmetodia, ja tutkimusaineisto runsaine ele-esiintymineen tarjoaa otollisen lähtökohdan elevuorovaikutuksen tarkastelulle. Tutkimus on rajattu vuorovaikutuksen osanottajien viestinnällisinä käsittelemiin eleisiin.
Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutusta multimodaalisena, ja vuorovaikutuksen resursseja, puhetta, eleitä, ja materiaalisen ympäristön objekteja, tarkastellaan lähtökohtaisesti samanarvoisina. Tutkimuksen metodisena viitekehyksenä on keskustelunanalyysi ja menetelmänä multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi. Tutkimuksessa pohjataan sekä perinteiseen eletutkimukseen että multimodaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen näkemykseen vuorovaikutuksen perimmäisestä multimodaalisuudesta.
Analyysi osoittaa sekä opettajan että oppijoiden käyttävän runsaasti eleitä, joilla ilmaistaan moninaisia merkityksiä. Eleillä selitetään semanttisia merkityksiä, välitetään pragmaattisia merkityksiä ja jäsennetään vuorovaikutuksen kulkua, minkä lisäksi eleillä on monia vuorovaikutuksellisia tehtäviä. Tutkimus osoittaa eleiden olevan S2-luokkahuonekontekstissa monipuolisesti hyödynnetty resurssi, jota voidaan käyttää sanotun havainnollistajana ja selittäjänä, yhteisymmärryksen luomisessa ja säilyttämisessä, ymmärtämisen ongelmien ratkaisemisessa sekä esimerkiksi vuorojen antamisessa. Tutkimus osoittaa eleiden olevan merkityksellinen osa kakkoskielistä luokkahuonevuorovaikutusta ja mahdollisesti myös kielen oppimisprosessia.
Elehtimisen merkitys osana kakkoskielistä vuorovaikutusta on laajasti tunnustettu, mutta tästä huolimatta eleitä on tutkittu S2-luokkahuonevuorovaikutuksessa vasta vähän. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota empiiriseen aineistoon perustuvaa tietoa eleiden aktuaalisista esiintymistä ja tehtävistä S2-opetuksessa.
Tutkimuksen aineistona on 215 minuuttia syksyllä 2016 videoituja oppitunteja Tampereella sijaitsevasta Onnenkieli-koulusta, jossa opetetaan suomea toisena kielenä suggestopedisellä opetusmenetelmällä. Eleet ovat olennainen osa opetusmetodia, ja tutkimusaineisto runsaine ele-esiintymineen tarjoaa otollisen lähtökohdan elevuorovaikutuksen tarkastelulle. Tutkimus on rajattu vuorovaikutuksen osanottajien viestinnällisinä käsittelemiin eleisiin.
Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutusta multimodaalisena, ja vuorovaikutuksen resursseja, puhetta, eleitä, ja materiaalisen ympäristön objekteja, tarkastellaan lähtökohtaisesti samanarvoisina. Tutkimuksen metodisena viitekehyksenä on keskustelunanalyysi ja menetelmänä multimodaalinen vuorovaikutusanalyysi. Tutkimuksessa pohjataan sekä perinteiseen eletutkimukseen että multimodaalisen vuorovaikutuksen tutkimuksen näkemykseen vuorovaikutuksen perimmäisestä multimodaalisuudesta.
Analyysi osoittaa sekä opettajan että oppijoiden käyttävän runsaasti eleitä, joilla ilmaistaan moninaisia merkityksiä. Eleillä selitetään semanttisia merkityksiä, välitetään pragmaattisia merkityksiä ja jäsennetään vuorovaikutuksen kulkua, minkä lisäksi eleillä on monia vuorovaikutuksellisia tehtäviä. Tutkimus osoittaa eleiden olevan S2-luokkahuonekontekstissa monipuolisesti hyödynnetty resurssi, jota voidaan käyttää sanotun havainnollistajana ja selittäjänä, yhteisymmärryksen luomisessa ja säilyttämisessä, ymmärtämisen ongelmien ratkaisemisessa sekä esimerkiksi vuorojen antamisessa. Tutkimus osoittaa eleiden olevan merkityksellinen osa kakkoskielistä luokkahuonevuorovaikutusta ja mahdollisesti myös kielen oppimisprosessia.