Perhepäivähoidon järjestämisen diskursiiviset kentät : tämähän on ihan yleismaallinen trendi, että perhepäivähoito hiipuu pikkuhiljaa meiltä pois
Federley-Koivuranta, Johanna (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706292158
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706292158
Tiivistelmä
Perhepäivähoidon asema puhuttaa varhaiskasvatuksen kentällä, kun suuri määrä perhepäivähoitajia on jäänyt ja tulee jäämään eläkkeelle tulevina vuosina. Tutkimustehtävänä tässä tutkimuksessa oli tarkastella varhaiskasvatuksen työtehtävissä toimivien asiantuntijoiden puheen tuottamisen tapoja sekä perusteluja liittyen perhepäivähoidon tämän hetkiseen asemaan. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia toiminnallisia positioita perhepäivähoitajille, poliitikoille, asiantuntijoille ja vanhemmille annettiin tässä keskustelussa.
Tämän tutkimuksen aineisto oli osa laajempaa CHILDCARE tutkimushanketta, jonka aineisto on kerätty kymmenestä kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan ja varhaiskasvatuspolitiikaltaan vaihtelevien kuntien varhaiskasvatuksen johtavien virkamiesten haastatteluista. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 45 asiantuntijan haastattelujen sellaisista tekstikatkelmista, joissa käsiteltiin perhepäivähoitoon ja sen asemaan liittyviä kysymyksiä.
Tässä sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen työtehtävissä toimivien asiantuntijoiden tuottamaa puhetta perhepäivähoidosta ja sen asemasta. Tutkimuksessa käytettiin Jokisen, Juhilan sekä Suonisen teoriaa ja menetelmällisiä työkaluja diskurssianalyysistä. Aineiston analyysissä käytettiin diskurssianalyysiä legitimoinnin, tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä käyttäen. Tulkintarepertuaari valikoitui diskursiiviseksi käsitteeksi legitimoinnin välineenä, jolla tuotiin esille varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden tapoja merkityksellistää perhepäivähoidon asemaa kielenkäytön avulla.
Asiantuntijoiden tuottamasta puheesta hahmottui diskurssianalyysin avulla kolme tulkintarepertuaaria liittyen perhepäivähoidon asemaan ja sen perusteluihin. Perhepäivähoidon asemaa perusteltiin sääntelyn, yksityistämisen sekä kulttuuristen muutosten kautta. Kulttuurisen muutoksen repertuaarissa perhepäivähoidon asemaan liittyvä puhe esiintyi houkuttelevuuteen, työntekijöiden omaan päätökseen sekä pedagogiikkaan liittyvinä puhetapoina.
Perhepäivähoito esiintyi tutkimuksessa muuttuvana ja vähenevänä päivähoidon hoitomuotona. Tutkimus tuotti uusia näkökulmia perhepäivähoidon asemasta tekemällä perhepäivähoidon tämän hetken tilannetta näkyväksi. Kahdessa ensimmäisessä repertuaarissa painottuivat vahvana ennakko-oletuksena kuntien kustannustehokkaat tavat säädellä perhepäivähoidon järjestämistä. Kunnallisen perhepäivähoidon hiipuminen on korostunut perhepäivähoitajien tultua työaikalain piiriin vuonna 2011. Yksityinen perhepäivähoito nähtiin lisääntyvän kunnallisen perhepäivähoidon vähetessä. Asiantuntijoiden puheessa korostui, kuinka perhepäivähoidon omaleimaisuus elämäntapa-ammattina on kokenut suuren kulttuurisen muutoksen.
Avainsanat: perhepäivähoito, varhaiskasvatus, diskurssianalyysi, varhaiskasvatuksen asiantuntija, tulkintarepertuaari, subjektipositio
Tämän tutkimuksen aineisto oli osa laajempaa CHILDCARE tutkimushanketta, jonka aineisto on kerätty kymmenestä kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan ja varhaiskasvatuspolitiikaltaan vaihtelevien kuntien varhaiskasvatuksen johtavien virkamiesten haastatteluista. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 45 asiantuntijan haastattelujen sellaisista tekstikatkelmista, joissa käsiteltiin perhepäivähoitoon ja sen asemaan liittyviä kysymyksiä.
Tässä sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen työtehtävissä toimivien asiantuntijoiden tuottamaa puhetta perhepäivähoidosta ja sen asemasta. Tutkimuksessa käytettiin Jokisen, Juhilan sekä Suonisen teoriaa ja menetelmällisiä työkaluja diskurssianalyysistä. Aineiston analyysissä käytettiin diskurssianalyysiä legitimoinnin, tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä käyttäen. Tulkintarepertuaari valikoitui diskursiiviseksi käsitteeksi legitimoinnin välineenä, jolla tuotiin esille varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden tapoja merkityksellistää perhepäivähoidon asemaa kielenkäytön avulla.
Asiantuntijoiden tuottamasta puheesta hahmottui diskurssianalyysin avulla kolme tulkintarepertuaaria liittyen perhepäivähoidon asemaan ja sen perusteluihin. Perhepäivähoidon asemaa perusteltiin sääntelyn, yksityistämisen sekä kulttuuristen muutosten kautta. Kulttuurisen muutoksen repertuaarissa perhepäivähoidon asemaan liittyvä puhe esiintyi houkuttelevuuteen, työntekijöiden omaan päätökseen sekä pedagogiikkaan liittyvinä puhetapoina.
Perhepäivähoito esiintyi tutkimuksessa muuttuvana ja vähenevänä päivähoidon hoitomuotona. Tutkimus tuotti uusia näkökulmia perhepäivähoidon asemasta tekemällä perhepäivähoidon tämän hetken tilannetta näkyväksi. Kahdessa ensimmäisessä repertuaarissa painottuivat vahvana ennakko-oletuksena kuntien kustannustehokkaat tavat säädellä perhepäivähoidon järjestämistä. Kunnallisen perhepäivähoidon hiipuminen on korostunut perhepäivähoitajien tultua työaikalain piiriin vuonna 2011. Yksityinen perhepäivähoito nähtiin lisääntyvän kunnallisen perhepäivähoidon vähetessä. Asiantuntijoiden puheessa korostui, kuinka perhepäivähoidon omaleimaisuus elämäntapa-ammattina on kokenut suuren kulttuurisen muutoksen.
Avainsanat: perhepäivähoito, varhaiskasvatus, diskurssianalyysi, varhaiskasvatuksen asiantuntija, tulkintarepertuaari, subjektipositio