Saa näkyä - ja kuulua : Lasten osallisuuden toteutuminen esiopetuksessa
Kettunen, Annukka; Ouninkorpi, Hanna (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706282148
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706282148
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten osallisuuden toteutumista esiopetuksessa. Tutkimuksessa on pyritty noudattamaan lapsinäkökulmaisen tutkimuksen periaatteita, siten tavoitteena on ollut erityisesti lasten näkemysten esiintuominen. Tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, miten lapset arvioivat osallisuutensa toteutumista. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin lasten osallisuuden ilmentymien sekä osallisuutta mahdollistavien ja rajoittavien tekijöiden esiintymistä lasten kerronnassa.
Tutkimuksen kysymyksen asettelua, aineiston hankintaa ja analyysia on ohjannut Harry Shierin (2001) teoreettinen osallisuuden polun tasomalli, jossa osallisuutta tarkastellaan aikuisen ja lapsen keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Shierin osallisuuden polku koostuu viidestä osallisuuden tasosta, joita ovat lasten kuulluksi tuleminen, lasten ilmaisemisen tukeminen, lasten mielipiteiden huomioon ottaminen, lasten ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin sekä vastuun jakaminen päätöksentekoprosessissa yhdessä aikuisten kanssa.
Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tutkimuksen tarkastelun kohteena oli erään kunnan esiopetuksessa olevien lasten osallisuuden toteutuminen ja tutkimusyksikköinä kyseisen kunnan kaksi esiopetusyksikköä. Aineisto koostui sekä yksilöhaastatteluina toteutetuista lasten teemahaastatteluista (n=22) että kyselyistä (n=50), johon lapset vastasivat älylaitteella digitaalista Kahoot sovellusta käyttäen. Aineiston analyysi toteutettiin tutkimuskysymyksestä riippuen pääosin teorialähtöisesti, haastatteluaineisto kvalitatiivisen ja kyselyaineisto kvantitatiivisen analyysin keinoin.
Tutkimuksen päätuloksina tuli esiin, että esiopetuksen aikuiset kuulevat ja auttavat lapsia. Lasten mielipiteillä ja ehdotuksilla on vaikutusta toimintaan silloin, kun niitä kysytään. Lasten ilmaisemisen tukemisen taso on vaihtelevaa, eivätkä lapset ole kovin tietoisia vaikuttamisestaan tai vaikutusmahdollisuuksistaan esiopetuksen toimintaan. Esiopetuspäivä on kaksijakoinen. Se muodostuu aikuisjohtoisesta esiopetusajasta sekä vapaamuotoisemmasta iltapäivätoiminnan ajasta. Aikuiset määrittävät suurelta osin esiopetuspäivän kulun ja sisällöt. Leikki on asia, josta lapset saavat itsenäisesti päättää. Lisäksi he saavat tehdä valintoja aikuisten tarjoamista vaihtoehdoista sekä päättää toiminnan yksityiskohdista.
Tämän tutkimuksen tekeminen vahvisti tutkijoiden ajatusta siitä, että lapsilta voi ja kannattaa kysyä monenlaisista asioista. Avoin suhtautuminen lapsilta tuleviin viesteihin lisää kasvattajan mahdollisuuksia tavoittaa niitä merkityksiä, joita lapset asioille antavat. Vaikka lapset vaikuttavat esiopetuksessa moniin siellä tapahtuviin asioihin, he eivät itse ole tietoisia omasta vaikuttamisestaan. Täten lapset tulisi tehdä tietoisemmiksi omasta vaikuttamisestaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan siihen toimintaan, johon osallistuvat. Lasten osallisuutta toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa sekä arvioinnissa tulisi esiopetuksessa vahvistaa. Lasten osallisuuden toteutumisen tutkimista voisi jatkossa toteuttaa kehittämistutkimuksen muodossa. Kehittämisen kohteena tutkimuksessa olisi lasten osallisuuden vahvistaminen. Erityisen mielenkiintoisen tällaisesta tutkimuksesta tekisi lasten mukaan ottaminen tutkimukseen, sekä tiedon tuottajina että kehittäjinä aikuisten rinnalla.
Tutkimuksen kysymyksen asettelua, aineiston hankintaa ja analyysia on ohjannut Harry Shierin (2001) teoreettinen osallisuuden polun tasomalli, jossa osallisuutta tarkastellaan aikuisen ja lapsen keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. Shierin osallisuuden polku koostuu viidestä osallisuuden tasosta, joita ovat lasten kuulluksi tuleminen, lasten ilmaisemisen tukeminen, lasten mielipiteiden huomioon ottaminen, lasten ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin sekä vastuun jakaminen päätöksentekoprosessissa yhdessä aikuisten kanssa.
Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tutkimuksen tarkastelun kohteena oli erään kunnan esiopetuksessa olevien lasten osallisuuden toteutuminen ja tutkimusyksikköinä kyseisen kunnan kaksi esiopetusyksikköä. Aineisto koostui sekä yksilöhaastatteluina toteutetuista lasten teemahaastatteluista (n=22) että kyselyistä (n=50), johon lapset vastasivat älylaitteella digitaalista Kahoot sovellusta käyttäen. Aineiston analyysi toteutettiin tutkimuskysymyksestä riippuen pääosin teorialähtöisesti, haastatteluaineisto kvalitatiivisen ja kyselyaineisto kvantitatiivisen analyysin keinoin.
Tutkimuksen päätuloksina tuli esiin, että esiopetuksen aikuiset kuulevat ja auttavat lapsia. Lasten mielipiteillä ja ehdotuksilla on vaikutusta toimintaan silloin, kun niitä kysytään. Lasten ilmaisemisen tukemisen taso on vaihtelevaa, eivätkä lapset ole kovin tietoisia vaikuttamisestaan tai vaikutusmahdollisuuksistaan esiopetuksen toimintaan. Esiopetuspäivä on kaksijakoinen. Se muodostuu aikuisjohtoisesta esiopetusajasta sekä vapaamuotoisemmasta iltapäivätoiminnan ajasta. Aikuiset määrittävät suurelta osin esiopetuspäivän kulun ja sisällöt. Leikki on asia, josta lapset saavat itsenäisesti päättää. Lisäksi he saavat tehdä valintoja aikuisten tarjoamista vaihtoehdoista sekä päättää toiminnan yksityiskohdista.
Tämän tutkimuksen tekeminen vahvisti tutkijoiden ajatusta siitä, että lapsilta voi ja kannattaa kysyä monenlaisista asioista. Avoin suhtautuminen lapsilta tuleviin viesteihin lisää kasvattajan mahdollisuuksia tavoittaa niitä merkityksiä, joita lapset asioille antavat. Vaikka lapset vaikuttavat esiopetuksessa moniin siellä tapahtuviin asioihin, he eivät itse ole tietoisia omasta vaikuttamisestaan. Täten lapset tulisi tehdä tietoisemmiksi omasta vaikuttamisestaan ja vaikutusmahdollisuuksistaan siihen toimintaan, johon osallistuvat. Lasten osallisuutta toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa sekä arvioinnissa tulisi esiopetuksessa vahvistaa. Lasten osallisuuden toteutumisen tutkimista voisi jatkossa toteuttaa kehittämistutkimuksen muodossa. Kehittämisen kohteena tutkimuksessa olisi lasten osallisuuden vahvistaminen. Erityisen mielenkiintoisen tällaisesta tutkimuksesta tekisi lasten mukaan ottaminen tutkimukseen, sekä tiedon tuottajina että kehittäjinä aikuisten rinnalla.