Muutoksen tekijöitä : valtion organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittäjät aktiivisina toimijoina.
Lehikko, Anu (2017)
2017
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706282146
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706282146
Tiivistelmä
Tutkimuksessa kartoitettiin valtion virastoissa työhyvinvoinnin johtamisen tukena työskentelevien Kaiku-kehittäjien päivittäistä arkea. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, mitä vaatimuksia kehittäjänä toimiminen asettaa kehittäjäkoulutukselle ja siten tuottaa informaatiota Valtiokonttorin koordinoiman Kaiku-kehittäjäkoulutuksen uudistamisen tueksi. Aiheeseen ei ollut kohdistunut aikaisempaa kasvatustieteellistä tutkimusta.
Aineiston keruu tapahtui marras-joulukuussa 2016 haastattelemalla kahdeksaa eri hallinnonaloilla toimivaa Kaiku-kehittäjää, joista osa hoiti työhyvinvoinnin kehittämistehtäviä päätoimisesti ja osa oman toimen ohella. Kehittäjät sijoittuivat Uudenmaan alueelle yhtä Hämeessä työskentelevää henkilöä lukuun ottamatta ja he olivat valmistuneet koulutuksesta tehtäväänsä vv. 2002-2015. Tutkimusote oli tyypiltään fenomenologis-hermeneuttinen ja kerätyn haastatteluaineiston käsittelyssä sovellettiin sisällönanalyyttistä menetelmää.
Tutkimuksen myötä selvisi, että sen kohteena olleet työhyvinvoinnin kehittäjät kokevat työskentelevänsä epävakaassa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jota leimaavat niukkenevat kehittämisen resurssit. Kehittäjien toimintaa ohjaavat heidän sisäinen motivaationsa lisäksi eri kanavia pitkin välittyvä valtion työhyvinvoinnin johtamisen tahtotila ja virastojen organisaatiokulttuurit, jotka voivat paikallisesti sekä mahdollistaa että rajoittaa työhyvinvoinnin kehittämistä.
Saadakseen aikaan tavoitteidensa mukaista muutosta Kaiku-kehittäjä tarvitsee vahvaa toimijuutta. Kehittäjän toimijuus toteutuu työhyvinvoinnin asiantuntijaroolissa, organisaation johtamisen tukena sekä sosiaalisessa verkostotyöskentelyssä. Kehittäjäkoulutuksen merkittävin tehtävä on tukea kehittäjän toimijuutta selkeyttämällä kehittäjäidentiteettiä, tukemalla kehittäjän roolin uudelleenmäärittelyä organisaatioissa sekä avaamalla jäsenyys Kaiku-kehittäjäverkostoon.
Tutkimuksen perusteella Kaiku-kehittäjäkoulutuksen uudistamiselle esitetään seuraavia tavoitteita: 1. vaikuttamisen harjoitteleminen, 2. verkostoitumisen tukeminen, 3. reflektoinnin vahvistaminen, 4. opiskelusisältöjen ajankohtaisuuden tarkistaminen, 5. toiminnallisuuden lisääminen ja 6. osallistujien lähtötasoerojen tasaaminen.
Aineiston keruu tapahtui marras-joulukuussa 2016 haastattelemalla kahdeksaa eri hallinnonaloilla toimivaa Kaiku-kehittäjää, joista osa hoiti työhyvinvoinnin kehittämistehtäviä päätoimisesti ja osa oman toimen ohella. Kehittäjät sijoittuivat Uudenmaan alueelle yhtä Hämeessä työskentelevää henkilöä lukuun ottamatta ja he olivat valmistuneet koulutuksesta tehtäväänsä vv. 2002-2015. Tutkimusote oli tyypiltään fenomenologis-hermeneuttinen ja kerätyn haastatteluaineiston käsittelyssä sovellettiin sisällönanalyyttistä menetelmää.
Tutkimuksen myötä selvisi, että sen kohteena olleet työhyvinvoinnin kehittäjät kokevat työskentelevänsä epävakaassa ja muuttuvassa toimintaympäristössä, jota leimaavat niukkenevat kehittämisen resurssit. Kehittäjien toimintaa ohjaavat heidän sisäinen motivaationsa lisäksi eri kanavia pitkin välittyvä valtion työhyvinvoinnin johtamisen tahtotila ja virastojen organisaatiokulttuurit, jotka voivat paikallisesti sekä mahdollistaa että rajoittaa työhyvinvoinnin kehittämistä.
Saadakseen aikaan tavoitteidensa mukaista muutosta Kaiku-kehittäjä tarvitsee vahvaa toimijuutta. Kehittäjän toimijuus toteutuu työhyvinvoinnin asiantuntijaroolissa, organisaation johtamisen tukena sekä sosiaalisessa verkostotyöskentelyssä. Kehittäjäkoulutuksen merkittävin tehtävä on tukea kehittäjän toimijuutta selkeyttämällä kehittäjäidentiteettiä, tukemalla kehittäjän roolin uudelleenmäärittelyä organisaatioissa sekä avaamalla jäsenyys Kaiku-kehittäjäverkostoon.
Tutkimuksen perusteella Kaiku-kehittäjäkoulutuksen uudistamiselle esitetään seuraavia tavoitteita: 1. vaikuttamisen harjoitteleminen, 2. verkostoitumisen tukeminen, 3. reflektoinnin vahvistaminen, 4. opiskelusisältöjen ajankohtaisuuden tarkistaminen, 5. toiminnallisuuden lisääminen ja 6. osallistujien lähtötasoerojen tasaaminen.