Yhteisen tietopohjan ylläpidon välineet ketterissä ohjelmistoprojekteissa
Hämäläinen, Ville (2017)
2017
Tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Computer Sciences
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706262107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706262107
Tiivistelmä
Ketterä ohjelmistokehitys syntyi vastauksena yritysmaailman nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Ketterät menetelmät painottavat tehokasta epämuodollista viestintää ja yhteistyötä asiakkaan kanssa. Tutkielmassa tarkastellaan, millä välineillä ketterissä projekteissa ylläpidetään asiakkaan ja kehitystiimin välillä yhteistä tietopohjaa, eli yhteisesti jaettua käsitystä tarpeista ja projektin tilanteesta, ja miten ne soveltuvat tarkoitukseensa.
Tutkielma on usean tapauksen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty kolmesta ohjelmistoyrityksestä puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluihin saatiin rekrytoitua kuusi ohjelmistoprojekteissa eri tehtävissä toiminutta henkilöä. Heitä pyydettiin miettimään yhtä esimerkkiprojektia haastattelua varten.
Haastateltujen esittelemät projektit olivat hyvin erilaisia jopa saman yrityksen sisällä, joten niitä oli mielekästä tarkastella omina tapauksinaan. Aineiston analyysivaiheessa haastatteluissa esiin nousseiden viestintämedioiden soveltuvuutta viestintätarpeisiin arvioitiin median synkronisaation teorian pohjalta. Viestinnällä oli suuri rooli jokaisessa projektissa ja yhdessäkään projektissa ei tyydytty käyttämään vain yhtä viestintämediaa.
Haastateltujen esittelemissä projekteissa käytettyjen viestintämedioiden käyttötavat noudattelivat pääasiassa median synkronisaation teorian esittämiä suosituksia siitä, millaisiin viestintätarpeisiin mitkäkin viestintämediat sopivat. Muutamia poikkeuksia näihin suosituksiin ilmeni. Esimerkiksi kiireellisissä tilanteissa käytettiin korkean synkronisaation viestintämedioita viestintätarpeisiin, joihin matalan synkronisaation mediat olisivat teorian mukaan sopineet paremmin. Aikataulupaine ajoi muiden tarpeiden edelle ja vastausten saamista nopeasti pidettiin tärkeämpänä kuin viestin parempaa ymmärrettävyyttä.
Tutkielma on usean tapauksen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty kolmesta ohjelmistoyrityksestä puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluihin saatiin rekrytoitua kuusi ohjelmistoprojekteissa eri tehtävissä toiminutta henkilöä. Heitä pyydettiin miettimään yhtä esimerkkiprojektia haastattelua varten.
Haastateltujen esittelemät projektit olivat hyvin erilaisia jopa saman yrityksen sisällä, joten niitä oli mielekästä tarkastella omina tapauksinaan. Aineiston analyysivaiheessa haastatteluissa esiin nousseiden viestintämedioiden soveltuvuutta viestintätarpeisiin arvioitiin median synkronisaation teorian pohjalta. Viestinnällä oli suuri rooli jokaisessa projektissa ja yhdessäkään projektissa ei tyydytty käyttämään vain yhtä viestintämediaa.
Haastateltujen esittelemissä projekteissa käytettyjen viestintämedioiden käyttötavat noudattelivat pääasiassa median synkronisaation teorian esittämiä suosituksia siitä, millaisiin viestintätarpeisiin mitkäkin viestintämediat sopivat. Muutamia poikkeuksia näihin suosituksiin ilmeni. Esimerkiksi kiireellisissä tilanteissa käytettiin korkean synkronisaation viestintämedioita viestintätarpeisiin, joihin matalan synkronisaation mediat olisivat teorian mukaan sopineet paremmin. Aikataulupaine ajoi muiden tarpeiden edelle ja vastausten saamista nopeasti pidettiin tärkeämpänä kuin viestin parempaa ymmärrettävyyttä.