Grotesque Performativity : Female Agency in Angela Carter's The Magic Toyshop
Nyyssönen, Katri (2017)
2017
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Viestintätieteiden tiedekunta - Faculty of Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706222085
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706222085
Tiivistelmä
Tutkielmani selvittää, miten Angela Carterin romaani The Magic Toyshop kuvaa naisen toimijuutta patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Naisen toimijuus viittaa naisen mahdollisuuteen päättää omasta elämästään, ja toimia omien halujensa mukaisesti. Patriarkaaliset yhteiskunnat on usein nähty esteenä naisen toimijuudelle, koska naisen asema niissä on niin rajoitettu ja marginalisoitu. Tämä on kuitenkin suhteellisen kapea näkökulma; kuten Carterin romaani osoittaa, patriarkaalinen yhteiskunta ei automaattisesti sulje pois naisen toimijuutta.
Angela Carterin kiinnostus feministisiin näkökulmiin näkyy selvästi hänen teoksissaan. Hän käyttää romaanejaan kyseenalaistamaan naisen asemaa ja niitä rooleja, joihin naisia on luokiteltu. The Magic Toyshop julkaistiin 1960-luvulla, aikana, jolloin naisten oikeudet alkoivat näkyä selvemmin sekä poliittisessa että henkilökohtaisessa elämässä. Naiset alkoivat vaatia näkyvyyttä myös niillä elämän alueilla, jotka olivat heiltä suljettu pois, sekä vastustaa tiettyjä piirteitä, joiden oletettiin kuuluvan naiseuteen.
Nämä ajatukset ovat lähtökohta sukupuolen performatiivisuudelle, jota muun muassa Judith Butler on teoretisoinut. Hän väittää, että biologinen sukupuoli ei välttämättä vastaa sosiaalista sukupuolta, ja että maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat sosiaalisesti konstruktoituja. Butlerin mukaan näiden käsitysten taustalla on poliittisia tavoitteita ja normatiivisia ihanteita. Butler esittää, että sukupuoli on olemassa vain diskursiivisesti; sukupuoli määrittyy toistettujen tekojen kautta, ja toisto koostaa sarjan. Vaikka tämä tapahtuu säännöstellyn raamin puitteissa, meillä on mahdollisuus toimijuuteen tämän sarjan kautta.
Groteskin teoria tukee sukupuolen performatiivisuutta, koska se myös tutkii, kuinka normeja voidaan vastustaa. Varsinkin Mary Russon kehittämä teoria naisgroteskista sopii performatiivisuuden ideaan; Russo väittää, että tästä marginalisoidusta asemasta on mahdollista luoda uusia käsitteitä ja normeja. Tämä luo tilan toimijuudelle.
Tutkielmani tulee siihen tulokseen, että naisen toimijuus on mahdollista myös marginalisoidussa asemassa. Normeja voi parodioida niin, että samalla kuin niiden sosiaalinen rakenne paljastetaan, niiden merkitys uusiutuu.
Angela Carterin kiinnostus feministisiin näkökulmiin näkyy selvästi hänen teoksissaan. Hän käyttää romaanejaan kyseenalaistamaan naisen asemaa ja niitä rooleja, joihin naisia on luokiteltu. The Magic Toyshop julkaistiin 1960-luvulla, aikana, jolloin naisten oikeudet alkoivat näkyä selvemmin sekä poliittisessa että henkilökohtaisessa elämässä. Naiset alkoivat vaatia näkyvyyttä myös niillä elämän alueilla, jotka olivat heiltä suljettu pois, sekä vastustaa tiettyjä piirteitä, joiden oletettiin kuuluvan naiseuteen.
Nämä ajatukset ovat lähtökohta sukupuolen performatiivisuudelle, jota muun muassa Judith Butler on teoretisoinut. Hän väittää, että biologinen sukupuoli ei välttämättä vastaa sosiaalista sukupuolta, ja että maskuliinisuus ja feminiinisyys ovat sosiaalisesti konstruktoituja. Butlerin mukaan näiden käsitysten taustalla on poliittisia tavoitteita ja normatiivisia ihanteita. Butler esittää, että sukupuoli on olemassa vain diskursiivisesti; sukupuoli määrittyy toistettujen tekojen kautta, ja toisto koostaa sarjan. Vaikka tämä tapahtuu säännöstellyn raamin puitteissa, meillä on mahdollisuus toimijuuteen tämän sarjan kautta.
Groteskin teoria tukee sukupuolen performatiivisuutta, koska se myös tutkii, kuinka normeja voidaan vastustaa. Varsinkin Mary Russon kehittämä teoria naisgroteskista sopii performatiivisuuden ideaan; Russo väittää, että tästä marginalisoidusta asemasta on mahdollista luoda uusia käsitteitä ja normeja. Tämä luo tilan toimijuudelle.
Tutkielmani tulee siihen tulokseen, että naisen toimijuus on mahdollista myös marginalisoidussa asemassa. Normeja voi parodioida niin, että samalla kuin niiden sosiaalinen rakenne paljastetaan, niiden merkitys uusiutuu.