Näin on aina tehty : seremonialliset poikkeamat ja näkemykset paavi Innocentius VIII:n seremoniamestari Johann Burchardin muistiinpanoissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani selvittää, miten paavillisia seremonioita ja niiden poikkeamia määritettiin Roomassa vuosina 1484-1492. Ratkon tätä selvittämällä, ketkä esittivät näkemyksiä asiasta, millaisia ne olivat, mistä poikkeamat johtuivat ja mitä niistä seurasi. Tarjoan myös mallin poikkeamien jaottelulle selvittämällä, millaisia ne olivat. Seremoniakeskusteluihin osallistui monia tahoja, mutta seremonioiden tärkeimpiä määrittäjiä olivat paavi, kardinaalit ja seremoniamestarit. Poikkeamiin suhtauduttiin virheinä, koska ne erosivat siitä toimitustraditiosta, joka katsottiin erinäisten syiden takia sopivaksi. Seremoniallisen toiminnan ja kehityksen sekä traditiopoikkeamien kannalta merkityksellinen oli niiden syy ja seuraus; kokemuksellinen seremoniatraditio. Sen ohella seremonioita määritti kirjallisiin ohjeisiin perustunut tapatraditio. Traditiot vaikuttivat yhdessä ja erikseen seremonioiden muotoon. Seremonioilla oli suuri merkitys, sillä niillä kunnioitettiin Jumalaa ja osoitettiin paavin istuimen valtaa. Tästä syystä kirkolliset seremoniatahot pyrkivät ylläpitämään oikeana pitämiänsä seremonioiden muotoja. Kahden erilaisen tradition ja muiden näkemysten kohtaamiset johtivat moniin keskusteluihin ja riitoihin seremonioiden muodosta.

Lähteenäni toimivat seremoniamestari Johann Burchardin seremonialliset muistiinpanot. Ne antavat harvinaisen tilaisuuden päästä käsiksi seremonioiden usein piiloon jäävään varsinaisten toimitusten maailmaan. Muistiinpanoissa ääneen pääsevät seremoniallisina toimijoina muun muassa Burchard, paavi Innocentius VIII, kardinaalit, maallikot ja ulkomaiset lähettiläät. Metodisesti hyödynnän laadullista tutkimusta, joka nojautuu rituaalivirhetutkimuksen ja mikrohistoriallisen lähestymistavan toisiaan muistuttaviin periaatteisiin. Burchardin merkinnät kertovat traditiopoikkeamista, joiden antamien vihjeiden pohjalta esiin hahmottuu laajoja seremonioiden muotoa määrittäneitä toisistaan eroavia, mutta myös yhteistoiminnassa olleita seremoniallisia käsitystapoja.

Tutkielmani tulokset ovat merkityksellisiä rituaalivirhetutkimuksen, mutta myös uskontoa ja kirkon seremoniallista kehitystä ja valtarakenteita koskevan tutkimuksen suhteen. Tutkielmassani nähdään, millaista seremoniallinen elämä oli käytännössä kuuriassa. Sen kautta huomataan, ettemme tiedä vielä läheskään kaikkea seremonioiden toimittamisen valtasuhteista tai seremoniallisen kehityksen taustatekijöistä. Yksi tärkeimmistä tuloksistani on se, että traditiopoikkeamat loivat vahvoja käsityksiä seremonioiden muodosta ja saattoivat muuttaa sitä jopa pysyvästi. Tällaisen voiman herättämä ajatus on yleistettävissä myös laajemmin elämään: virheiden tuoma kehitys ja luoma tieto saattavat olla usein merkityksellisempiä kuin tiedostamme.