Ihmiskaupan uhrin asema turvapaikkaprosessissa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten näkökulmasta : erityisesti Dublin III-asetuksen soveltamistilanteissa
Turkia, Laura (2017)
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706222082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706222082
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomesta turvapaikkaa hakevan ihmiskaupan uhrin asemaa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta ja tarkastelun keskiöön nostetaan erityisesti EU:n Dublin III-asetuksen kansalliset soveltamistilanteet. Aihetta lähestytään ihmisoikeusnäkökulmasta ja tutkimus on metodiltaan pääosin oikeusdogmaattinen. Tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena on muodostaa kuva siitä, mitä Suomea koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta tulisi ottaa huomioon ihmiskaupan uhrin hakiessa turvapaikkaa maastamme.
Oikeusmateriaalin systematisoinnin ja tulkinnan kautta pyritään määrittelemään oikeudellinen kehikko, jonka pohjalta kansallisen tason toimintaa arvioidaan. Tämän kehikon muodostavat ihmiskaupan uhrin haavoittuva asema, valtion erityiset positiiviset toimintavelvoitteet ihmiskaupan uhreja kohtaan sekä ihmiskaupan vastaisen toiminnan perusperiaatteena toimiva ihmisoikeuslähtöinen toimintatapa. Kehikkoa peilataan suhteessa kansalliseen ihmiskaupan uhrien Dublin-käännytyksiä koskevaan päätöksentekoon. Tätä kautta pyritään muodostamaan kuva ihmiskaupan uhrin asemasta Dublin-menettelyssä ja sitä kautta tuomaan esiin ihmiskaupan uhrien Dublin-käännytyksiin liittyviä ongelmakohtia ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisen kannalta.
Valtiot eivät voi paeta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia velvoitteitaan ihmiskaupan uhreja kohtaan poistamalla heidät alueeltaan, vaan käännyttävän valtion on aina tosiasiallisesti varmistuttava siitä, että vastaanottava valtio on uhrille turvallinen ja kykenee käytännössä turvaamaan ihmiskaupan uhrin oikeudet. Vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteisiin pohjautuva Dublin-järjestelmä kuitenkin mahdollistaa ihmiskaupan uhrien siirtämisen toiseen EU:n jäsenvaltioon varsin matalalla kynnyksellä. Tätä voidaan pitää ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna hyvin ongelmallisena, koska siirtoon liittyy usein riski auttamistoimien katkeamisesta ja uudelleen uhriutumisesta.
Oikeusmateriaalin systematisoinnin ja tulkinnan kautta pyritään määrittelemään oikeudellinen kehikko, jonka pohjalta kansallisen tason toimintaa arvioidaan. Tämän kehikon muodostavat ihmiskaupan uhrin haavoittuva asema, valtion erityiset positiiviset toimintavelvoitteet ihmiskaupan uhreja kohtaan sekä ihmiskaupan vastaisen toiminnan perusperiaatteena toimiva ihmisoikeuslähtöinen toimintatapa. Kehikkoa peilataan suhteessa kansalliseen ihmiskaupan uhrien Dublin-käännytyksiä koskevaan päätöksentekoon. Tätä kautta pyritään muodostamaan kuva ihmiskaupan uhrin asemasta Dublin-menettelyssä ja sitä kautta tuomaan esiin ihmiskaupan uhrien Dublin-käännytyksiin liittyviä ongelmakohtia ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisen kannalta.
Valtiot eivät voi paeta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia velvoitteitaan ihmiskaupan uhreja kohtaan poistamalla heidät alueeltaan, vaan käännyttävän valtion on aina tosiasiallisesti varmistuttava siitä, että vastaanottava valtio on uhrille turvallinen ja kykenee käytännössä turvaamaan ihmiskaupan uhrin oikeudet. Vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteisiin pohjautuva Dublin-järjestelmä kuitenkin mahdollistaa ihmiskaupan uhrien siirtämisen toiseen EU:n jäsenvaltioon varsin matalalla kynnyksellä. Tätä voidaan pitää ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna hyvin ongelmallisena, koska siirtoon liittyy usein riski auttamistoimien katkeamisesta ja uudelleen uhriutumisesta.