Lyhytaikaisen perhehoidon onnistumisen tarkastelua työntekijän näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun työntekijöiden näkökulmasta onnistumisen kokemuksia lyhytaikaisessa perhehoidossa. Lastensuojelulaki painottaa perhehoidon ensisijaisuutta, jolloin laitoshoidon sijaan lapselle mahdollistetaan perheenomainen kasvuympäristö ja turvalliset ihmissuhteet.

Tutkimuskysymys on: Millaisena ja miten onnistunut vastaanottoperhetoiminta määrittyy työntekijöiden kuvaamana? Lisäksi tutkimuksessa on haluttu selvittää, millaiset vastaanottoperhetoimintaan liittyvät asiat koetaan onnistumisina ja millaisten tekijöiden sijoituksen aikana nähdään vaikuttavan niiden syntymiseen?

Tutkimuksen teoreettiseksi viitekehykseksi valikoitui kiintymyssuhdeteoria sen vahvan lapsilähtöisyyden vuoksi. Teoria korostaa lapsen haurautta ja kehityksen tärkeyttä elämän ensimmäisinä vuosina. Teoria selventää lapsen aseman heikkoutta suhteessa vanhempaansa ja näyttää toteen tutkimusten avulla lapsen ja hänestä huolta pitävän vanhemman välisen suhteen tärkeyttä. Lastensuojelun puuttuessa perheen elämään sijoittamalla lapsi pois biologisten vanhempien luota on lastensuojelun tehtävä varmistaa lapsen edun toteutuminen. Perhehoidossa lapsen tarpeisiin vastaa sama henkilö. Suomessa lasten sijoittaminen perhehoitoon on valitettavasti muita Pohjoismaita vähäisempää. Myös lyhytaikaisissa sijoituksissa perhehoidon edistäminen vaatii vielä kunnilta resursseja työn kehittämiseen.

Tutkimukseen on valittu lastensuojelun kentältä yhden kunnan työntekijät, jotka tekevät pelkästään tukityötä lyhytaikaisten perhesijoitusten parissa, vastaanottoperheiden kanssa. Tutkimus toteutettiin kirjoitelma aineiston avulla pyytämällä jokaista työntekijää kirjoittamaan omin sanoin yhden kirjoitelman sekä onnistuneesta että epäonnistuneesta vastaanottoperhetoiminnasta. Tutkimukseen osallistui viisi työntekijää, joten kirjoitelmia on yhteensä kymmenen, kaksi jokaiselta työntekijältä. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksessa selvisi, että lyhytaikainen perhehoito nähdään onnistuneena sijoitusmuotona kun ajatellaan lapsen edun toteutumista. Aineistosta korostui kiintymyssuhteen tärkeys, jolloin kodinomaisuudella, turvallisuudella ja tavallisella perhe-elämällä voidaan vaikuttaa suuresti lapseen. Myös yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa pidettiin tärkeässä roolissa onnistuneen sijoituksen tavoittelemisessa.

Selvää on, että kunnissa perhehoitoa tulisi lisätä lasten lyhytaikaisissa sijoituksissa. Tulee kuitenkin myös muistaa, että aina on sijoitettavia lapsia, joille perhehoito ei ole lapsen edun mukainen sijaishuoltopaikka. Toki myös perhehoitoa on järkevää kehittää ja vahvistaa ammatillisemmaksi, jolloin lastensuojelulasten tarpeisiin pystytään nykyistä paremmin vastaamaan.

Avainsanat: lyhytaikainen perhehoito, vastaanottoperhe, kiintymyssuhdeteoria