Ehdonalaisvalvonnan muotokuva : yhdyskuntaseuraamustyöntekijöiden näkökulma ehdonalaisen vapauden valvonnan prosessiin
Laurila, Tuomas (2017)
2017
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706192055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706192055
Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on yhdyskuntaseuraamus, jossa seurataan rikoksesta tuomitun, vankilasta vapautuneen henkilön olosuhteita ja niissä tapahtuvia muutoksia sekä pyritään parantamaan hänen kykyään elää rikoksetonta elämää. Tässä tapaustutkimuksessa olen kuvaillut ehdonalaiseen vapauteen päästetyn valvontaa yhdyskuntaseuraamustyöntekijöiden eli valvojien näkökulmasta: millainen on valvontaprosessin kulku, mitä seikkoja valvojat pitävät olennaisina onnistuneessa valvonnassa ja millaisia tapausesimerkkejä he poimivat työhistoriastaan erityisinä tai merkityksellisinä. Yhdeksän suomalaisen ehdonalaisvalvojan ryhmähaastattelujen analyysissa olen tarkastellut valvonnan erityispiirteitä Euroopan yhdyskuntaseuraamustyön sääntöjen viitekehyksessä.
Ehdonalainen vapaus on kuulunut Suomen rikoslainsäädäntöön vuodesta 1889. Ehdonalaista vapauttamista koskevien säännösten muutoksilla on ollut erityisen suuri merkitys vankiluvun vähentämisessä; peruspiirteiltään ehdonalaisen vapauden järjestelmä on säilynyt melko samanlaisena läpi vuosikymmenten. Myös ehdonalaiseen vapauteen päästetyn valvonta juontuu historialtaan 1800-luvun lopulle, järjestötyönä toteutettuun vapautuneiden vankien jälkihuoltoon, joka ammatillistui 1970-luvun kuluessa. Nykyisin valvonnasta vastaa oikeusministeriön alaisuudessa toimiva Rikosseuraamuslaitos. Tutkielman tarkastelukehys, Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus CM/Rec (2010) 1, on eettiseltä taustaltaan kytköksissä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Suosituksen tarkoitus on selkiyttää ja konkretisoida ihmisoikeussopimuksen sisältöä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanotehtävissä.
Tutkielman empiirinen osio etenee ministerikomitean suosituksen valvontaa koskevan osan mukaisesti. Analysoitavana on ollut noin 57 500 sanan tekstikorpus, joka on muodostunut kuudesta ehdonalaisvalvojien ryhmähaastattelusta kolmessa eri yhdyskuntaseuraamustoimistossa. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia, jossa aineistoa tarkastellaan faktanäkökulmasta. Analyysin päätuloksena on, että työnsä kannalta tärkeimpinä asioina ehdonalaisvalvojat pitävät luottamuksellisia asiakassuhteita, monipuolisia ammatillisia verkostoja sekä asiakkaiden sitoutumista suunniteltuihin tavoitteisiin. Tapausesimerkkien perusteella on pääteltävissä, että valvonnan tavoitteet on suhteutettava asiakkaiden olosuhteisiin. Tarkastelukehyksenä käyttämäni ministerikomitean suositus nostaa erillisen kiinnostuksen kohteiksi valvontaprosessin evaluoinnin ja kirjaamiskäytännöt sekä rikoksen uusimisriskiin vaikuttavat toimintaohjelmat. Pääpiirteissään suomalainen ehdonalaisvalvonnan prosessi noudattaa hyvin Euroopan yhdyskuntaseuraamustyön säännöissä annettua mallia.
Ehdonalainen vapaus on kuulunut Suomen rikoslainsäädäntöön vuodesta 1889. Ehdonalaista vapauttamista koskevien säännösten muutoksilla on ollut erityisen suuri merkitys vankiluvun vähentämisessä; peruspiirteiltään ehdonalaisen vapauden järjestelmä on säilynyt melko samanlaisena läpi vuosikymmenten. Myös ehdonalaiseen vapauteen päästetyn valvonta juontuu historialtaan 1800-luvun lopulle, järjestötyönä toteutettuun vapautuneiden vankien jälkihuoltoon, joka ammatillistui 1970-luvun kuluessa. Nykyisin valvonnasta vastaa oikeusministeriön alaisuudessa toimiva Rikosseuraamuslaitos. Tutkielman tarkastelukehys, Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus CM/Rec (2010) 1, on eettiseltä taustaltaan kytköksissä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Suosituksen tarkoitus on selkiyttää ja konkretisoida ihmisoikeussopimuksen sisältöä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanotehtävissä.
Tutkielman empiirinen osio etenee ministerikomitean suosituksen valvontaa koskevan osan mukaisesti. Analysoitavana on ollut noin 57 500 sanan tekstikorpus, joka on muodostunut kuudesta ehdonalaisvalvojien ryhmähaastattelusta kolmessa eri yhdyskuntaseuraamustoimistossa. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia, jossa aineistoa tarkastellaan faktanäkökulmasta. Analyysin päätuloksena on, että työnsä kannalta tärkeimpinä asioina ehdonalaisvalvojat pitävät luottamuksellisia asiakassuhteita, monipuolisia ammatillisia verkostoja sekä asiakkaiden sitoutumista suunniteltuihin tavoitteisiin. Tapausesimerkkien perusteella on pääteltävissä, että valvonnan tavoitteet on suhteutettava asiakkaiden olosuhteisiin. Tarkastelukehyksenä käyttämäni ministerikomitean suositus nostaa erillisen kiinnostuksen kohteiksi valvontaprosessin evaluoinnin ja kirjaamiskäytännöt sekä rikoksen uusimisriskiin vaikuttavat toimintaohjelmat. Pääpiirteissään suomalainen ehdonalaisvalvonnan prosessi noudattaa hyvin Euroopan yhdyskuntaseuraamustyön säännöissä annettua mallia.