Ohjauksen toteutuminen hoitoketjussa aivoinfarktiin sairastuneiden arvioimana
Kotakorpi, Saara (2017)
2017
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706152015
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706152015
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata aivoinfarktiin sairastuneiden hoitoketjussa saamaa ohjausta ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle tietoa aivoinfarktiin sairastuneiden ohjauksen toteutumisesta hyödynnettäväksi aivoverenkiertohäiriöpotilaan hoitoketjun arvioinnissa ja kehittämisessä. Tutkimuksessa käytettiin määrällistä ja laadullista menetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin postitettavalla strukturoidulla kyselylomakkeella joka sisälsi yhden avoimen kysymyksen.
Kyselylomake postitettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä hoidetuille aivoinfarktipotilaille, joiden sairauden toteamisesta oli kulunut 2-6 kuukautta aikaa. Tutkimusaineisto koostui 73 vastaajan tiedoista. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS Statistics 23 -ohjelmaa käyttäen. Kyselylomakkeen avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Ohjaus toteutui hoitoketjussa keskimäärin riittävästi ja suuri osa sairastuneista koki hyötyvänsä annetusta ohjauksesta. Ohjauksen koettiin edistäneen erityisesti vastuunottoa sairauden hoidosta. Ohjaus toteutui riittävimmin liikunnasta, lääkehoidosta ja tutkimuksista. Vähän ohjausta annettiin sosiaalietuuksista, sairauden vaikutuksista perheeseen ja lähiomaisiin, stressin hallinnasta sekä vertaistukiryhmistä. AVH-yhdyshenkilön yhteydenotto oli yhteydessä sairastuneiden kokemaan parempaan ohjauksen riittävyyteen hoitoketjussa ja parempaan kokonaisarvioon ohjauksesta. Kehittämiskohteiksi hoitoketjussa tunnistettiin ohjauksen sisällön kehittäminen, jatkohoidon sujuvuuden turvaaminen ohjauksella ja toimintatapojen kehittäminen.
AVH-yhdyshenkilötoiminta ei toteutunut hoitoketjukuvauksen mukaisesti ja sitä kannattaa jatkossa vahvistaa. Osa sairastuneista kohtasi ongelmia jatkohoidon sujuvuudessa kotiutumisen jälkeen. Ohjausta saatavilla olevista palveluista ja sosiaalietuuksista tulisi helpottaa. Läheisten ohjaukseen hoitoketjussa tulisi kiinnittää huomiota. Osa sairastuneista koki riittämättömäksi saamansa ohjauksen henkiseen hyvinvointiin ja stressin hallintaan, joten sitä tulisi lisätä. Ohjausta tulisi antaa enemmän vertaistuen mahdollisuudesta ja kiinnittää huomiota myös ohjauksen yksilöllisyyteen.
Kyselylomake postitettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä hoidetuille aivoinfarktipotilaille, joiden sairauden toteamisesta oli kulunut 2-6 kuukautta aikaa. Tutkimusaineisto koostui 73 vastaajan tiedoista. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS Statistics 23 -ohjelmaa käyttäen. Kyselylomakkeen avoimen kysymyksen vastaukset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Ohjaus toteutui hoitoketjussa keskimäärin riittävästi ja suuri osa sairastuneista koki hyötyvänsä annetusta ohjauksesta. Ohjauksen koettiin edistäneen erityisesti vastuunottoa sairauden hoidosta. Ohjaus toteutui riittävimmin liikunnasta, lääkehoidosta ja tutkimuksista. Vähän ohjausta annettiin sosiaalietuuksista, sairauden vaikutuksista perheeseen ja lähiomaisiin, stressin hallinnasta sekä vertaistukiryhmistä. AVH-yhdyshenkilön yhteydenotto oli yhteydessä sairastuneiden kokemaan parempaan ohjauksen riittävyyteen hoitoketjussa ja parempaan kokonaisarvioon ohjauksesta. Kehittämiskohteiksi hoitoketjussa tunnistettiin ohjauksen sisällön kehittäminen, jatkohoidon sujuvuuden turvaaminen ohjauksella ja toimintatapojen kehittäminen.
AVH-yhdyshenkilötoiminta ei toteutunut hoitoketjukuvauksen mukaisesti ja sitä kannattaa jatkossa vahvistaa. Osa sairastuneista kohtasi ongelmia jatkohoidon sujuvuudessa kotiutumisen jälkeen. Ohjausta saatavilla olevista palveluista ja sosiaalietuuksista tulisi helpottaa. Läheisten ohjaukseen hoitoketjussa tulisi kiinnittää huomiota. Osa sairastuneista koki riittämättömäksi saamansa ohjauksen henkiseen hyvinvointiin ja stressin hallintaan, joten sitä tulisi lisätä. Ohjausta tulisi antaa enemmän vertaistuen mahdollisuudesta ja kiinnittää huomiota myös ohjauksen yksilöllisyyteen.