Hyvinvointiteknologiaan liittyvät oikeudelliset näkökulmat sosiaali- ja terveydenhuollossa
Honkakorpi, Toni (2017)
Honkakorpi, Toni
2017
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706151991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706151991
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia oikeudellisia reunaehtoja voimassa oleva lainsäädäntö asettaa hyvinvointiteknologian käytölle sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hyvinvointiteknologian sovelluksia on jo arkipäiväisessä käytössä esimerkiksi kotihoidossa sekä palveluasumisessa. Tutkielmassa hyvinvointiteknologia rajataan sovelluksiin, jotka keräävät tietoa esimerkiksi henkilön liikkumisesta, sijainnista ja aktiivisuudesta. Sovellukset kirjaavat automaattisen tietojen käsittelyn avulla keräämänsä tiedot henkilön asiakas- tai potilasrekisteriin. Tutkielman ensimmäisessä osassa tarkastellaan hyvinvointiteknologian käyttöä perustuslain 10 §:n yksityiselämän ja yksityisyyden suojan näkökulmasta. Keskeiseksi tutkimustulokseksi hyvinvointiteknologian käyttöönotossa nousi henkilön itsemääräämisoikeus ja suostumus. Hyvinvointiteknologian käyttöönotto ei voi olla vain palvelutarjoajan yksipuolinen päätös, vaan käytön on perustuttava suostumukseen, joka voidaan peruuttaa milloin tahansa. Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna tulokset ovat samankaltaisia, sillä myös näissä korostui keskeisenä henkilön itsemääräämisoikeus sekä oikeus yksityiselämän suojaan.
Tutkielman toisessa osassa tarkasteltiin sitä, miten tällä tavalla kerättyä tietoa voidaan luovuttaa esimerkiksi jatkohoitopaikkaan tai omaisille, miten tietoa laillisesti käsitellään, miten tarpeettomat tiedot hävitetään sekä mikä määrittää vastuullisen rekisterinpitäjän. Mukaan otettiin keskeinen lainsäädäntö sekä sosiaali- että terveydenhuollosta ja kysymyksiin etsittiin vastauksia näiden alojen erityislainsäädännöstä. Tutkielmassa havaittiin, että lainsäädäntö on pirstaloitunut useisiin eri säädöksiin ja niiden keskinäiset suhteet saattavat olla haastavia hahmottaa. Tästä mahdollisesti aiheutuu haittaa myös käytännön työssä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jatkossa olisikin tärkeää, ettei hyvinvointiteknologian tarjoamia uusia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon apuna tukahduteta ylisääntelyllä.
Tutkielman toisessa osassa tarkasteltiin sitä, miten tällä tavalla kerättyä tietoa voidaan luovuttaa esimerkiksi jatkohoitopaikkaan tai omaisille, miten tietoa laillisesti käsitellään, miten tarpeettomat tiedot hävitetään sekä mikä määrittää vastuullisen rekisterinpitäjän. Mukaan otettiin keskeinen lainsäädäntö sekä sosiaali- että terveydenhuollosta ja kysymyksiin etsittiin vastauksia näiden alojen erityislainsäädännöstä. Tutkielmassa havaittiin, että lainsäädäntö on pirstaloitunut useisiin eri säädöksiin ja niiden keskinäiset suhteet saattavat olla haastavia hahmottaa. Tästä mahdollisesti aiheutuu haittaa myös käytännön työssä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jatkossa olisikin tärkeää, ettei hyvinvointiteknologian tarjoamia uusia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon apuna tukahduteta ylisääntelyllä.