Profeettoja ja seurapiirijulkkiksia : kirjailijoiden henkilöjulkisuus Avussa, Me Naisissa ja Suomen Kuvalehdessä vuonna 2011

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee kirjailijoiden henkilöjulkisuutta kolmessa aikakauslehdessä. Lähtökohtana tutkimukselle on ollut se julkisessa keskustelussa usein esitetty havainto, että kirjailijat ovat nykyisin yhä voimakkaammin esillä mediassa. Kirjailijat ovat esillä paitsi kirjallisuuden edustajina myös esimerkiksi yksityishenkilöinä ja viihdyttäjinä. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, täytyykö nykykirjailijan olla kiinnostava mediapersoona menestyäkseen työssään.

Tutkielmassa selvitän, miten kirjailijat ovat henkilöinä esillä aikakauslehtien jutuissa: minkälaisissa rooleissa he esiintyvät, mistä aiheista he puhuvat ja minkälaisia puhetapoja he käyttävät kyseisistä aiheista puhuessaan. Aineisto muodostuu Avun, Me Naisten ja Suomen Kuvalehden kirjailijajutuista vuodelta 2011. Tutkimus on laadullista sisällönanalyysiä, ja menetelmänä on teemoittelu. Teoreettisesti tutkimus kytkeytyy medioitumisen ja journalismin henkilöitymisen tutkimukseen. Medioituneessa yhteiskunnassa kirjallisuusinstituutio ja tiedotusvälineet tarvitsevat toisiaan. Kirjailijat ja kustantajat tarvitsevat medianäkyvyyttä, jotta lukijat kiinnostuvat teoksista. Tiedotusvälineet puolestaan tarvitsevat kiinnostavia henkilöitä juttuihinsa.

Kirjailijat esiintyvät aikakauslehdissä moninaisissa rooleissa ja puhuvat lehtijutuissa mitä vaihtelevimmista aiheista. Kirjailijat ovat lehdissä yhtä lailla yhteiskunnallisia keskustelijoita kuin seurapiirijulkkiksia. Kaikissa kolmessa lehdessä puheenaiheina ovat niin kirjailijan työ, yksityiselämä kuin yhteiskuntakin. Kirjailijat puhuvat jutuissa yhtä lailla Lähi-idän kriisistä ja ydinvoiman vaaroista kuin perhesuhteistaan ja jääkaappinsa sisällöstä. Useat kirjailijat esiintyvät sujuvasti eri genren aikakauslehdissä. Sama kirjailija voi puhua rakkaussuhteistaan ja ulkonäöstään Me Naisissa ja pohtia sodan moraalia Suomen Kuvalehdessä. Lehden konsepti vaikuttaa puheenaiheisiin merkittävästi. Avussa ja Suomen Kuvalehdessä kirjailijoita haastatellaan tietyn aihepiirin asiantuntijoina siinä missä tutkijoitakin. Me Naisissa yhteiskunnalliset aiheet nousevat esiin, kun kirjailija kertoo arjen valinnoistaan esimerkiksi kuluttajana. Me Naisissa kirjailijat myös pääsevät määrittelemään onnistuneiden ihmissuhteiden ja hyvän elämän kriteerejä. Suomen Kuvalehdessä kirjailijoiden yksityiselämää käsitellään lähes yksinomaan siten, että yksityiset kokemukset liitetään osaksi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Työstään kirjailijat puhuvat usein käytännöllisesti. Kirjailijan työ näyttäytyy tavallisena ja arkisena työnä, joka vaatii vaivannäköä. Kirjailijan työssä voidaan korostaa yrittäjämäisyyttä, elannon ansaitsemista ja työ muiden joukossa -asennetta. Yrittäjäkirjailijan rinnalla elää kuitenkin yhä romanttinen käsitys kirjailijasta, jolla on poikkeuksellinen kyky nähdä ja ilmaista. Etenkin Suomen Kuvalehdessä kirjailija on yhä luova nero ja yhteiskunnan suunnannäyttäjä, jonka työ on älyllistä pohdiskelua ja yhteiskunnallista keskustelua. Kirjailijat näyttävät hyväksyvän julkisuuden osaksi työtään, mutta useimmiten julkisuus mielletään edelleen välttämättömäksi pahaksi.