Fat shaming ja lihavuusdiskurssit sosiaalisessa mediassa : #fatshamingweek Twitterissä lokakuussa 2013
Airistola, Tiiu (2017)
2017
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2017-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706121934
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201706121934
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten lihavuutta tuotettiin Twitterin #fatshamingweek (FSW) -keskustelussa lokakuussa 2013. Fat shaming viittaa lihavien häpäisyyn tai heihin kohdistuvaan alentavaan puheeseen. Tässä tutkielmassa fat shamingiä tarkastellaan vihapuheen kategoriaan kuuluvana. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että lihavat ihmiset kokevat syrjintää niin koulussa, työelämässä kuin mediarepresentaatioissa. Laajennan tutkielmani kautta tutkimuskenttää sosiaalisen median kontekstiin.
Tutkimusaineistona on 500 kappaletta Twitterissä FSW:n aikana esiintynyttä twiittiä. Netnografiseen arkistoaineistoon ja diskurssianalyyttiseen analyysimetodiin nojaten identifioin aineistosta tapoja, joilla lihavuutta tuotetaan ja, miten siitä puhutaan.
Aineisto jakautuu kahteen erilaiseen tarkastelutapaan, fat shamingiä toteuttaviin- ja sitä vastustaviin twiitteihin. Fat shamingiä toteuttavien kategoriassa esiintyy kolme diskurssia, joiden kautta lihavuutta tuotetaan. Terveysdiskurssissa lihavuutta tarkastellaan lääketieteellisten ja ravitsemuksellisten argumenttien avulla, mitkä pyritään esittämään tutkimustietoon pohjautuvina totuuksina. Kauneusdiskurssissa hoikkuus näyttäytyy kauneuden perustana, ja kauneusihanteet universaaleina. Vihapuhe kohdistuu sen puitteissa erityisesti naisiin. Huonon ihmisen diskurssissa lihava representoidaan eri tavoin muita huonompana ihmisenä. Lihavuus nähdään ei-toivottuna ominaisuutena, jota ei voida korvata muilla yksilöllisillä ominaisuuksilla.
Fat shamingiä vastustavien twiittien kategoriassa ilmenee kaksi diskurssia, joiden kautta lihavuutta tuotetaan. Koston diskurssi ilmenee pyrkimyksenä kostaa lihavien niin FSW:n aikana kuin muulloin kokema syrjintä. Ajoittain poliittisenkin ulottuvuuden sisältävässä vastapuheen diskurssissa esitetään vasta-argumentointia fat shamingille ja korostetaan fat acceptance -ajattelua.
Fat shaming näyttäytyy tutkielman valossa sukupuolittuneena ilmiönä. Naisten lihavuus representoidaan miesten lihavuutta negatiivisempana.
Tutkimusaineistona on 500 kappaletta Twitterissä FSW:n aikana esiintynyttä twiittiä. Netnografiseen arkistoaineistoon ja diskurssianalyyttiseen analyysimetodiin nojaten identifioin aineistosta tapoja, joilla lihavuutta tuotetaan ja, miten siitä puhutaan.
Aineisto jakautuu kahteen erilaiseen tarkastelutapaan, fat shamingiä toteuttaviin- ja sitä vastustaviin twiitteihin. Fat shamingiä toteuttavien kategoriassa esiintyy kolme diskurssia, joiden kautta lihavuutta tuotetaan. Terveysdiskurssissa lihavuutta tarkastellaan lääketieteellisten ja ravitsemuksellisten argumenttien avulla, mitkä pyritään esittämään tutkimustietoon pohjautuvina totuuksina. Kauneusdiskurssissa hoikkuus näyttäytyy kauneuden perustana, ja kauneusihanteet universaaleina. Vihapuhe kohdistuu sen puitteissa erityisesti naisiin. Huonon ihmisen diskurssissa lihava representoidaan eri tavoin muita huonompana ihmisenä. Lihavuus nähdään ei-toivottuna ominaisuutena, jota ei voida korvata muilla yksilöllisillä ominaisuuksilla.
Fat shamingiä vastustavien twiittien kategoriassa ilmenee kaksi diskurssia, joiden kautta lihavuutta tuotetaan. Koston diskurssi ilmenee pyrkimyksenä kostaa lihavien niin FSW:n aikana kuin muulloin kokema syrjintä. Ajoittain poliittisenkin ulottuvuuden sisältävässä vastapuheen diskurssissa esitetään vasta-argumentointia fat shamingille ja korostetaan fat acceptance -ajattelua.
Fat shaming näyttäytyy tutkielman valossa sukupuolittuneena ilmiönä. Naisten lihavuus representoidaan miesten lihavuutta negatiivisempana.